Vaikka aamuyö olikin taistelua sen sininuttuisen tyypin pussin sisällöstä, sain riivottua aineksia sen verran, että näin muutaman sekavan unosen. Niinpä päätin muuttua ihmisenä. Ensin keppijumppasin ja pompin steppilaudalla itseni hikeen, sitten menin saunaan. Kun istuskelin kirpeässä syyssäässä parvekkeella ruho höyryten, niin koin hetkellisen tyyneyden tunteen. Ihmeellistä! Ehkä minä vielä saavutan tasapainoisen ja rauhaisan olon.
Josko sitten keittelisin aamukahvit, ennen kuin lähden taas kylille riehumaan. Veikkaan, ettei huomenaamulla ihan näin seesteiseltä tunnu. Mutta nyt tuntuu! (Aamu)sauna on ihana paikka!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Keppijumppastiko oikeasti vai unissasi? (Kateelliset täällä vain huhuilee, olen ruvennut kirjautumaan blogiini tunnuksilla marjaananmaha.)
Tasapainoa ja rauhaa, sinne, minä menen iltasaunaan ja nappaan asiaankuuluvat saunajuomat.
Aamusauna on monta kertaa parempi kuin se "perinteiseen aikaan" lämmitetty. Virkistyy todella paljon ja herää kunnolla, itseasiassa jos olisi aikaa niin sitä pitäisi käydä joka aamu. (ja kuka helvetin hullu jaksaa joka aamu saunoa?)
Marjaana, ihan oikeasti tein jotain kuntoni eteen. ;-D Toivottavasti sauna oli rentouttava ja juomia riittävästi.
Peppone, ei aina jaksa. Osa viehätyksestä piilee siinä, ettei tee asioista rutiinia. Sinun saunomisesi kyllä on vähän ekstreme-lajityyppistä, huomasin...
Lähetä kommentti