Pääsin puhumaan töissä ruotsia. Väitin kyllä olevani van sujuva kuuntelija, mutta sen verran kiitolliselta ruotsinpoika vaikutti, että saatan kokeilla toisenkin kerran. Jos vaan muistan sanoja. Pitäisi varmaan ryhtyä lukemaan ruotsiksi eikä englanniksi. Mutta hei, enhän minä kerkeä edes suomeksi lukea, joku tässä yhtälössä nyt mättää. Lähinnä se, että joudun kaivelemaan aivojeni piilopoimuista myös kolmannen kielen. Tällä tavoin pää pysyy tuoreena, samaa ei voi sanoa kropasta. Se vaan hajoilee, pala palalta.
Hammaslääkäriin olen menossa. Eilen rikoin toisenkin hampaani, siitä lohkesi pala, kun narskuttelin kovaa salmiakkia menemään ruuan päälle. Arvatkaas vain, myönnänkö huomenna hampilääkärille, että rikoin hampaani kovaan salmiakkiin. En tietenkään. Enkä luovu salmiakista. En myöskään pähkinöistä, näkkäristä, kuivasta leivästä enkä muista koviksista. (Miehistä olen jo luopunut, en omasta tahdostani, vaan pakon edessä, pyydän saada tarkentaa. Enkä heihin juuri hampaita ole käyttänyt, vain pyynnöstä.)
Lukemisesta tuli mieleen, että hitaalla tankkaamisella (n. 30 - 40 sivua illassa) sain loppuun Denise Minan The End of Wasp Season -kirjan. Sen jälkeen kun hänet vahingossa hokasin kirjastosta, olen ollut sitä mieltä, että siinä on rikoskirjallisuuden suuri lupaus. Jopa lupauksensa lunastanut suuruus, inhimillisiä hahmoja, jotka ovat elämässä kiinni. Ja kun hahmot ja tapahtumat vielä ovat Skotlannissa, niin eipä siihen muuta tarvita, olen myyty.
Nej, men nu måste jag skynda, innan jag blir försenad. Taijjotainsinnepäin, finnjävel tilittää. Jag ska börja med tandborste.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Olet ihana! olipas mukava päivänavaus lomalaiselle lukea hampaistasi.
Onneksi meillä saa töissä olla päällä LÄHES mitä vaan. Joskus jouduttu nuorille näteille isotissisille harjoittelijoille huomauttamaan kaula-aukosta.
Nyt kun minäkin myöhäisherännäinen olen päässyt pillifarkkujen makuun, niin sen parempia housuja ei olekaan.
T: Satuilija
Kielitaito on äärettömän arvokas asia ja mua harmittaakin kun yläasteella vihasin ruotsia niin paljon etten sitä opetellut. Kyllä olisi kannattanut, olen sen monta kertaa jälkeenpäin huomannut.
Satuilija, my aim is to please. Vai nyt siellä on vihdoin siirrytty pillipöksyihin. Ja minä kun alan harkita niistä luopumista... ;-D
Peppone, englanti menee ja sujuu, mutta mene tiedä, miten pitkään, kun tuolla ei taas sitä tarvitse käyttää. Jospa sitten saisin ruotsin kielen takaisin. Kielet ovat rikkaus ja avartavat maailmankuvaa.
Lähetä kommentti