Tää on nyt niin tätä - Iiiikkkkk!

Olen ollut hivenen huonovointinen koko viikon. Pää on kipeä, otsaontelo vinkuu omiaan, väsyttää ja vatsa on jonkun muun vatsa. Tai sitten siellä on se eltaantunut lumiukko väärinpäin. Onneksi eilinen kävely täräytti virrat pois päästä, nukuin melkein kahdeksan tuntia. Se oikeasti auttaa, mutta silti pää. Mutta se siitä, turha määkiä, kun maito on jo kaadettu. Huolestuttaa hivenen, kun en pariin vuoteen ole saanut influenssarokotuksia, että nytköhän se sikajuttu hyökkää kimppuuni.

Töi-nimisessä paikassa ilmoittauduin kertaavaan EA-koulutukseen. Olenko kertonut teille, että olen myös toimipisteen turvallisuusvastaava? Olen niin turvallista seuraa nykyään, että vanhaa minua hävettäisi. En ilkeäisi liikkua tuon keskiäkääntyneen tasoittuneen turvallisuushakuisen taolaishimmelin kanssa, mutta nykyisestä minusta tämä on ihan soveliasta. Kun reilut 40 ensimmäistä elinvuottaan pyörii hullujen ja häiriintyneiden kanssa (eivät kaikki!), niin kummasti sitä vaan innostuu tasaisuudesta ja rauhallisuudesta. Tavallisuus ei enää ole mikään kirosana, vaan siunaus.

Siellä töi-nimisessä paikassa on muuten ihan hullua. Siellä tapetaan ihminen työn määrään. Kun organisaatio on ohut ja toimintatapoja ei ole luotu pysyviksi, vaikka firmoja on ostettu oikealta ja vasemmalta, niin jossain vaiheessa homma alkaa kaatua omaan mahdottomuuteensa. Etenkin kun ulkoistetaan taloushallintoa siinä samalla säästämisen nimissä. Olen tehnyt nyt vuoden töitä ja normaalien pyhä- ja viikonloppuvapaiden lisäksi minulla on ollut kokonaista seitsemän vapaapäivää. Alan olla aika piipussa. Jopa niin väsähtänyt, että rva johtava ammatinharjoittaja ehdotti minulle ensi viikolle paria saldovapaapäivää. Minusta taitaa aistia, että olen vailla pientä taukoa ihmisistä. Minä tahdon vain olla, maata sängyllä, sohvalla, siivota, lukea, pelata nettipelejä sekä pasianssia ja ehkä juoda seitinohuen iltapäivähumalan jonain iltapäivänä. Voi olla, että repäisen ja käyn myös kirjastossa sekä päiväkävelyllä.

Pääsin Iikkeaan etuajassa, retken oli tarkoitus lykkääntyä parin viikon päähän ystävien töiden ja vapaa-ajan suunnitelmien tieltä. Pikkuveljeni heräsi, kun huomasi tarvitsevansa minua tulkkikeikalle maaliskuussa. Silloin hän ylen hövelisti on tarjoamassa muitakin palveluksia. Niinpä kävin törsäämässä loput rahani juuri sopivasti ennen tilipäivää. Olen huomannut, että autottomuus ei minua muuten vaivaa, mutta ns. edullisiin ostospaikkoihin ei tahdo julkisilla päästä. Tai sitten pitää nähdä enemmän vaivaa, etenkin jos aikoo ostaa jotain paljon tai jotain painavaa.

Jaa, että mitä mie ostin? Vaikka mitä! Kenkäkaapin, tyynyliinoja, paistinpannun, lautaset, lasit, servettejä, Iikkea-kassin, pölytarrarullia, pienen teräsvuoan. Eikä maksanut paljon. Alle 200 eeroa. Jäi vielä ostamatta uusi petauspatja, mutta kun h*levetti, rahaa ei vaan ole kaikkeen. Outo juttu, on se kuitenkin aika vanha keksintö.