Hullunmyllyä

Perjantaina painin itseni kanssa myöhään ennen kuin tein päätöksen kuitekin lähteä kylille. Oli jonkinlainen alitajuinen pakkoliike matkata Kallioon. Siellä tutussa baarissa törmäsin entiseen poikaystävään, joka klassiseen tapaansa puhui minut ympäri jatkoille. Siellä taas seurasin adhd-tuulimyllyn dervissipyörintää koko yön. Unta ei kerennyt ottamaan, niinpä lauantaina kotiin päästyäni menin suoraan unille pariksi tunniksi.

Kummallista, miten meillä riittää puhuttavaa edelleen. Välillä puimme entistä parisuhdettamme, välillä puhumme tästä päivästä. Entiseni pitää minua jonkin valtakunnan uskottunaan, jolle hän soittaa aina, kun jotain oleellista tapahtuu. Jotenkin liikuttavaa. Mutta en minä enää hänen kanssaan tahtoisi suhdetta, se olisi turhan rasittavaa. Jotain olen minäkin tässä elämässä oppinut. Ystävänä häntä vielä jaksaa.

Lauantai-iltapäivä meni roolipelatessa. Olipa mukavaa pitkästä aikaa, hahmoni alkaa kehittyä huimaa vauhtia, siitä on tulossa melkoisen voittamaton. Hankala soitti kesken kaiken ja toivoi illaksi audienssia, minä kerroin pelaavani vielä parisen tuntia ennen kuin matkaisin viihtymään hänen seurassaan. Sieltä jo kerkesi tekstari tulla, ennen kuin peli oli siinä vaiheessa, että jätin muut laskemaan kokemuspisteitä, itse hyppäsin taksiin.

Hankala oli pannut taas pöydän koreaksi. Kerkesimme jo itse asiassa sängyssäkin pyörähtää, kun ajattelimme, että jos kuitenkin vielä hillitsisimme itsemme ja kävisimme baarissa. Siinä me sitten kiltisti istuimme vierekkäin sohvalla, kun ovea alettiin avata. Hankalan tytär saapuikin yllättäen paikalle, hänen piti tulla vasta sunnuntaina. Olihan se melkoisen yllättävä kohtaaminen, mutta sujui ihan hyvin, pyörittelimme silmiämme, että olipa onni, kun olimme siististi pukeissa. Siinä me sitten juttelimme sivstyneesti reilun tunnin, ennen kuin nappasin Hankalan mukaani. Baarin kautta matkasimme vuorostaan minun luokseni.

Viime yönä tuli jo nukuttuakin. Aamulla lämmitin saunan ennen kuin tönäisin pojan kotimatkalle. Hänellä on ensi viikon lopulla leikkausaika, sairaslomaa on luvassa useita viikkoja. Lupasin olla avuksi, jos hän tarvitsee, koska kättä pitää varoa ainakin kolmisen viikkoa, ennen kuin sillä saa tehdä mitään. Minä sitten pidän hänestä, mutta en kyllä häntäkään osaisi kuvitella vakituiseksi seuralaisekseni. En ainakaan juuri nyt.

Eli hullunmylly jatkuu. Antaa jatkua vaan, en minä tässä ketään loukkaa, korkeintaan itseni.