Kaltattu alempi toimihenkilö

Eilen töissä juoksentelin kahden keittiönurkkauksemme väliä. Meillä on sellaiset hyvät isot viiden litran teräskahvinkeittimet, joiden erinomaiset keitto-ominaisuudet perustuvat säännölliseen huoltoon. On tässä sen verran kiirettä pitänyt, että viimeksi olen huoltoa ollut niille tarjoamassa joulukuussa, oli jo korkea aika, totesin, kun katsoin toiseen sisälle. Rasva lähtee keittimistä mustana levynä.

Liuotushoitoa ensin, sitten molemmat laskemaan vettä läpi kolmisen kertaa, että myrkky poistuu pannuista, ehdotin itselleni. Ja tein minä ehdottelin, siinä samalla töiden rippeitä väkertäen koneella. Toisen pannun kanssa kävi huonosti, olin automaattieleenä tunkenut pannuun sähköpiuhan kiinni ja tietysti kun täyttä pannua aloin roudata kohti lavuaaria, piuha vetäisi takaisin ja sain tulikuumaa vettä oikean ranteeni päälle. Onneksi oli jakkutakki päällä. Tilaisuudessa olivat ainekset suurempaan katastrofiin, mutta hoitelin sen taas niin huomaamatta kuin pystyin. Uittelin viitisen minuuttia rannetta juoksevan veden alla, ei edes vesikelloja noussut, mutta ensimmäisen asteen palovammakin on kipeä, kun se kiertää rannetta viisisenttisenä koruna.

Kotona oli onneksi aloeverageeliä, se on ihmeainetta, vie jopa kivun osittain mukanaan. Sen lisäksi turvotus ja väri muuttuivat siedettävksi, mutta pitkähihainen on tänään päälleen vedettävä, ettei joudu epämiellyttävien kyselyjen kohteeksi. Kollega on vielä toisen päivän poissa, luvassa on monipuolinen päivä eilisen perusteella, vaikka paljon on sakkia hiihtolomailemassakin. Hänellä vaan on niin paljon saldotunteja rästissä, että niitä on pakko saada pidettyä ennen roudan sulamista pois, koska sitten elämämme muuttuu helvetiksi.

Musiikkia oli tarjolla viikonloppuna. Perjantaina järjestyivät pitkäkestoiset alkoholia ja musiikkia -iltamat kotosalla. Siitä en tohdi enempää raportoida ainakaan vielä. Sanotaanko niin, että tunnelma pääni sisällä on ambivalentti. Lauantai Tavastialla Melrosen ja ystävän seurassa oli raikkaalla tavalla tuttu, ihana, turvallinen ja viihdyttävä. Naurua piisasi ja, luojalle kiitos, kävimme keikan jälkeen syömässä tavanomaisen "juo itsesi tärviölle" hetken sijaan. On se ilo, että ystävälläni on pitkä pinna ja hersyvä huumori, oli taas sellaista settiä nimittäin liikkeellä.

Sunnuntaina ennen keikkaa rakensin ystäville varhaisen illallisen, sitruunaperunamuusia, fetalihapullia, tomaatti-papupataa ja pekonikampasimpukoita. Ainekset eivät välttämättä muodostaneet mitään yhtenäistä kokonaisuutta, mutta maukkaita olivat onneksi. Jälkiruuaksi tein muffinivuoassa pieniä pannukakkuja kermarahkasta ja vanhaksi menneestä kermasta, niistä tuli ihanan kuohkeita ja erinomaisen makuisia, teen toistekin. Saattaa olla, että joskus teen suolaisenakin versiona. Juomana tarjottiin tällä kertaa vain vettä ja kahvia.

Slipknotin loppuunmyyty keikka oli melkoinen spektaakkeli. Oli kiertueen viimeinen keikka ja sen kyllä huomasi, tyypit lavalla tiesivät tasan tarkkaan toistensa tahdin. Miksaajalla taisi olla ongelmia, olen minä nimittäin paikan päällä ollut sellaisiakin mörinäbändejä kuuntelemassa, että laulusta selvää. Nyt ei saanut. Mutta tunnelma oli hieno, yleisöä oli jälleen kerran ihana seurata, ikäluokkia riitti. Slipknotin musiikkiin olen itse alkanut tutustua vasta viimeisen vuoden aikana, en tunnista kuin suurimmat hitit. Mutta pidän melodisuuden ja mörinän yhdistelmästä. Vähän välillä tuppasivat naurattamaan ne kiroilun säestämät kommenttiklisheet, mutta muuten meillä kaikilla oli oikein mukavaa. Menen toistekin, jos tilaisuus tulee.

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä sitten maksoin kaikesta. Uni oli sikeätä, mutta sitä oli liikkeellä aivan liian vähän. Ja kun unta oli liikkeellä vähän koko viikonlopun ajan, voi vain kuvitella, että viime yönä olin taivaassa. Heräilin kyllä parin tunnin välein, mutta sain aina uudelleen unta, nyt tuntuu olo lähes ihmismäiseltä.