Suunnitelmien murusia

Ei tästä nyt tulekaan sellainen viikonloppu kuin alunperin oli luvassa. Tänään minun piti mennä töiden päälle jalkahoitoon; en mene, koska hoitava henkilö on flunssassa. Huomenna oli tarkoitus syödä ystävien kanssa blinejä; ei syödä, koska yksi on sairaana. Sunnuntaina oli luvassa Iikkea-retki - mut hei, eipä olekaan, koska tauti kaataa ihmisiä. Enemmän minua säälittää kyllä sairastajien takia, koska se nyt vaan ei kenestäkään ole kivaa. Itse olen viimeksi ollut flunssassa viime keväänä, silloin se kyllä melkoinen tappajatauti olikin. Pari migreeniä on kuvioissa pyörinyt, mutta siinä kaikki. Elän siis terveintä aikaa elämässäni - viisikymppisenä. Mielenkiintoista.

Jotain kuitenkin säilyi ohjelmassa. Huomenna roolipelataan. Edellisestä kerrasta on niin kauan, että saa nähdä, mitä pahaa muu porukka on tehnyt hahmolleni, kun en ole ollut pitämässä siitä huolta. Luvassa lienee kuitenkin vapautunutta naurua ja läpänheittoa. Roolipelaaminen on sosiaalinen ihmiselämän muoto, jota ilman en enää voisi kuvitella olevani. Se auttaa ratkaisemaan ongelmia ja tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Se on viihdyttävää eikä edes ole kallis harrastus. Voitteko kuvitella, minullakin on elämäni ensimmäinen harrastus!

Viikonlopun ohjelmaan pitää myös lisätä kodinhoitohetki. Vaikka se olisi miten vastenmielistä, niin nyt alkaa taas olla viimeinen hetki touhuta jotain villadobermannitarhassa. Eivät ne tunnu sukupuuttoon kuolevan, niin kuin ei ihminenkään - ja sekin olisi tälle pallolle ihan suotava vaihtoehto. Mutta eipä mennä sinne nyt, olemme pökkelö laji, valitettavasti leviämme kuin syöpä. - Nyt hiljaa! sanon itselleni toistamiseen.

Eilisen liikuntahetken jäljiltä pohkeissa tuntuu ja toinen lapa onnistui jumittumaan. Mutta aivan hetkittäin  tunsin pienenpienen flown. Ymmärsin, miten liikkeiden pitäisi mennä. Välillä sain jopa heilumaan itseni rytmikkäästi mukana. Ohjaaja houkuttelee jatkoliikkumaan, koitan keksiä tekosyitä, tiedän, että vonkaaminen jatkuu seuraavalla kerralla, minun pitää olla valmiina vastustamaan. Kuntoni puolesta ajatus olisi ihan hyvä, mutta kun saavun töihin aivan nuutuneena, olen kuin unessa koko päivän ja ruuhka on aivan mahdoton. Eilen iltapäivällä syletti niin paljon, että lopetin jo vähän jälkeen neljän, ajattelin, että parempi jatkaa tuoreilla aivoilla tänään. Voi tulla pitkä päivä nyt kun ei sitä jalkahoitoakaan ole rutiinia katkaisemassa.

Mutta se unen laatu ja määrä näiden torstaipäivien jälkeen on ollut aika tymäkkä. Yhden heräämisen taktiikalla olen vedellyt kahdeksaa tuntia zetaa. Ihan mieletön juttu! Siksi kai perjantaina on sitten jaksanut rumutakin, vaikka on ollut työpäivä alla. Jospa tänään käyttäisin enegian kodinhoitoon. Sitten voisin palkita itseni pastalla tai pizzalla ja punkulla. Hiilihydraatteja ja välikuolema - ei mikään välikysyms, tämä hallitus saa jatkaa niin pitkään kuin elän.