torstai 26. helmikuuta 2015

VMP*

Henkinen väsymys valtasi minut eilen, kun entinen poikaystävä päätti pitää minulle puhelinluennon. Ymmärsin, miten helposti minut aikoinaan sai lietsottua kaikenlaisiin oloihin sitä mukaa, kun hra dervissi tahtoi pyörittää minua ja itseään. Nyt vaan nauratti. En ole nimittäin suuttunut hänelle yhtään, vaikka hän sitä yritti tarjota useammaltakin kantilta. En ole myöskään loukkaantunut, enkä ole tahtomassa häneltä mitään. Toiveajattelua, sanoisin. Ja sanoinkin. Vastaanotto ei ollut mitenkään ilahtunut. Kai hän sitten kuitenkin olisi taas kuvitellut, että miten ihanaa olisi saada minut takaisin. Minusta ei, se juna meni jo.

Samalla kun kuuntelin mielenkiintoista monologia, rekentelin elämäni ensimmäistä kertaa ruokaa spagettikurpitsasta. Miksi en aikaisemmin siihen ole törmännyt? Kiiitos ystävälle, kun sen mukanaan toi! Tuli ihanaa jauhelihaspagettivuokaa ilman hiilihydraatteja. Toinen ruokahyvyys on Arlan Luonto + -jogurtti. Se oikeasti maistuu vaniljalta, siinä ei ole sokeria, se on laktoositon, se on täydellinen mössö, mihin sotkea  marjat/ hedelmät ja lisäkuitu. Minut on pelastettu, makujakin on sen verran paljon, etten aivan heti tule kyllästymään. Olen kyllä jo muutenkin aikaisemmin ihastunut Arlan tuotteisiin, joten en toisaalta ihmetellyt.

Olen väsynyt jokatorstaiseen urheiluhetkeeni. Onneksi tänään on viimeinen. En aio ilmoittautua jatkoon. Mutta koska saamme vihdoinkin ohjeet mukaan, aion ryhtyä kotiharrastajaksi. Nyt ei enää ole tekosyitä. Eniten minua on ärsyttänyt se, että kun pääsen töihin kymmenen maissa, koko päivä on jo piloilla. En vaan saa edes minimimäärää töitä tehtyä loppupäivän aikana, se taas johtaa siihen, että perjantaikin on ihan paska.

Olen kadottanut verenpainelääkereseptini. V*ttu. En paremmin sano. Pitääkö tässä lääkäriin lähteä? Kuulin muuten töissä, että meillä on kaikki muut paitsi lakisääteiset terveystarkastuksetkin peruttu säästösyistä. On varmaan tosi kivaa, kun alamme vuoron perään juosta terveyskeskuksessa. Oi jestas, kun minä odotan aikojen paranemista ja omaa nuorenemistani, että voisin hakea muita töitä! Samoin odotan sitä, että jaksaisin ryhtyä kirjoittamaan työhakemuksia tai edes keskittyä etohommaan, enkä vaan valittaa täällä.

Olen määkyvä lammas, luuseri. Minut kannattaisi viedä saunan taakse, siellä saattaa hyvinkin vielä olla yhden naisen mentävä reikä. (Unen määrällä saattaa olla tekemistä lausuntoni kanssa.)

*täällä.

2 kommenttia:

- S - kirjoitti...

Kiitos tuosta jugurttivinkistä!
Ostin viikko sitten ekan törpön mustikkaversiota ja hitto, että se on hyvää! Ei mitään makeaa lillukka, vaan tymäkkää sekä myslin kanssa sopivasti juttelevaa. Nam!
Siitä tuli heti mun lemppari. :)

-kummitus- kirjoitti...

Eikö kuule olekin ihanaa? En mie asioita yleensä turhaan kehu. Mutta sitten tietysti pitää vastaanottajalla olla samanlainen maku kuin mulla. Siulla on S hyvä maku. ;-D