Pieni mysteeri

Olen pitänyt excel-kirjanpitoa menoistani työttömäksi jäämisestäni lähtien. Silloin tahdoin aloittaa seurannan, että voisin tarvittaessa ryhtyä kutistamaan menojani turhimmasta päästä. Jostain syystä laskelmani oli kadonut, sitä ei löytynyt edes roskakorista. Tiedoston nimi näkyy viimeksi avatuissa dokumenteissä, mutta sitä ei vaan enää löydy omalta paikaltaan. Yritin myös etsi-toimintoa, silläkään filettä en saanut paikallistettua.

Vahinko ei ole suuri, mutta harmillinen. On ollut mielenkiintoista seurata menojaan useammalta vuodelta. Tulothan minulla ovat säilyneet vakiona, ei palkankorotuksia eikä lottovoittoja. Isänperintöäkään ei tullut kuin kaksi tonnia, hyvä niin, pelkäsin nimittäin joutuvani maksunaiseksi hänen viimeisille toilauksillensa. Siitä muuten tuli mieleen, että perunkirjoitus ei ollutkaan sujunut veljesten kesken niin kiihkottomasti kuin kuvittelin. Pikkuveljeni oli ryhtynyt kyselemään kuitteja vanhemmalta ja siitäkös toinen oli loukkaantunut. Olivathan ne summat kuitenkin pankkitilillä näkyneet. Noh, onneksi eivät olleet aivan ilmiriitaan saakka keskusteluaan vieneet, mutta loukkaantumista on ilmiselvästi liikkeellä.

Loukkaantumisen taito taitaa olla meillä verissä. Olemme oikeudenmukaista ja suoraselkäistä sakkia, sitten kun meitä epäillään vilunkipelistä tai väärinpelaamisesta, otamme sen henkilökohtaisena solvauksena. Lisätään siis sukuominaisuuksiiin sen yltiöpäisen loogisuuden lisäksi. Alkaa kuulostaa siltä, että minä en tähän sukuun tahtoisi kuulua, jos ei pakko olisi, jäykkäniskaista sakkia. Emme kuitenkaan mitään niskavuorelaisia, taivas varjele.

Mutta takaisin talouskirjanpitoon. Aion tehdä uuden ensi kuun vaihteesta alkaen. Tiedän sen, että menoni ovat aika lähellä samat kuin tuloni, mutta onhan se mielenkiintoista seurata, että mihin sitä rahaa katoaa. Minulla lähinnä kurkusta alas ja bändien kassoihin, mutta onneksi on pätäkkää mennyt vaatteisiin, kirjoihin, sisustamiseen ja matkustamiseenkin. Ja olenhan minä 1/10 asuntosäästäjäkin ollut, asuntolainan maksaminen loppuu ensi kuussa. Sitten voin sanoa todella omistavani jotain, muutakin kuin tuulen huuhtoman takamukseni nimittäin.

Pikkuhiljaa tosin olisi ryhdyttävä sitäkin miettimään, että millä sitä sitten eläkkeelle joskus ikinä päästyään oikein elää. Tein nettilaskelmia, jos jaksan olla sinne hamaan tappiin lähemmäs 70 ikävuotta töissä, saan ihan siedettävän eläkkeen, mutta jaksanko? Ja saanko? Mie en ole kovinkaan monta yli 60-vuotiasta oman ammattikuntani edustajaa töissä nähnyt, jostain syystä korvaannumme nuoremmalla. Nykyään ammattimme on vielä kuoleva, joten tässä voi käydä vielä huonosti. Todennäköisesti minulla on vain muutama hassu viitisen vuotta aikaa ratkaista ongelmani siltä osin. Pelottavaa.