Tuhersin itkua koittaessani puhdistaa paitaa ja käsiäni siihen kuntoon,
että ilkesin kotiin lähteä. Sitten annoin periksi ja päätin, että kotiin
lähden, olin minkä näköinen olin. Kiukustutti ja surutti. En ole aivan oma
itseni tällä hetkellä. Kamelin selkä tuntuu olevan aika lähellä ratkeamista.
Onneksi IM oli kotona, hänen syliinsä painuin suoraan vollottamaan niin, että
räkä tursusi. Olen sullonut alitajuntaani niin paljon tavaraa, että se alkaa
valua yli väkisten. Tarvitsen lomani, että kerkeän käsitellä asiat.
Nyt on väliaikaisesti tuuli tyyntynyt. Suhteellisen pitkät ja
levolliset unet auttoivat. Jaksan taas järjestää, pitäisi tuossa yksi
syntymäpäiväpakettikin saada loppuun saakka rakenneltua. Sen lisäksi pitää
kerätä hautajaisvaatteet, siivota, että Ottoveli voi majoittua välietappiin
ennen siirtymistä omalle puolelleen Suomea. Voimat ovat hänelläkin vähissä,
edessä pitkä kuntoutumisjakso. Onneksi lääkitys toimii!
Minun pitäisi varmaan hakea jotain muutakin päälääkitystä. Ehkä seuraan
tilannetta muutaman viikon. Onneksi ei alkoholia ole tarkoitus nauttia,
ylikierroksia on muutenkin tarjolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti