Suunnitelmien muutos

Vaikka elämä järjestää välillä isojakin yllätyksiä, jotenkin olen onnistunut lipsahtelemaan karkuun kaikkein pahimmilta seuraamuksilta. Enimmäkseen aivan ilman omaa ansiotani, yleensä onnenkantamoisilla. Niin käy tänäänkin. Minun pitäisi alkuperäisen suunnitelman mukaan hypätä junaan kahden maissa. Kun nyt konduktöörit kuitenkin päättivät vähän lakkoilla, mietin jo hetken liftaamista. Sitten tajusin, että eihän se enää käy. Ensinnäkin minulla on liian paljon tavaraa, olen liian vanha ja Suomessa on siirrytty moottoriteihin. Mutta että onhan meillä Onnibus, ja vaikka heidän bussiensa jalkatila on tarkoitettu kääpiöille, hätä ei lue lakia. Niinpä matkustankin kotiin saatanan lähettiläiden kyydissä, halvemmalla ja tunnin pidempään.

Mukaan lähtee elämäni ensimmäinen omatekemä ahvenkukko. Sen lisäksi Pohjoisemman Suomen kaupungin Seppälästä löysin edustuskelpoiset tummat farkut (riittävän pitkät lahkeet) ja yhdestä pienenpienestä kaupasta persoonallisen kevätvillakangastakin. Suosin suomalaista käsityötä. Äitee taas kauhisteli törsöttämistäni, itse hän jätti taas monta vaatetta ostamatta, kun kuulemma ei enää kannata uusia ostaa, kun pian kuolee ja ne jäävät käyttämättä. Pyörittelin sisäisesti silmiäni, en kuitenkaan sanonut mitään. Ei kannata.

Vierailu on sujunut suhteellisen leppoisissa merkeissä. En ole edes saanut viinanjuontikohtausta eikä äiti ole pakkosyöttänyt minua juottoporsaaksi. Ehkä minä vielä opin - ehkä lehmät lentävät. Luojan kiitos, vanhempi veliseni tuntuu huolehtivan äidistä. Menee jopa lääkärille mukaan ja kysyy oikeat kysymykset. Mutsia tietysti pelottaa, mutta kun ei sille nyt vaan mitään voi. Kunhan saisi kuolla ilman kitumista, toivon minä.

Kesällä on taas tultava. Tiedän sen. Vähällähän mie tähän saakka olen päässyt. Karkuun lipsahtanut tästäkin lajista, kiittämätön tuhlaajatytär.

Pohjoisemmassakin on kevät

Huomenta hotellista! Hyvin on ollut hiljainen yö, ainoa liikkuja tunnun olevan minä itse. Sänky on mukava, tyynyt huonoja, kohta lähden testaamaan aamupalan. Huoneessa ei valitettavasti ole kylpyammetta, lutraamaan en pääse. Sisustus on uusittu varmaan muutama vuosi sitten; valkoista, harmaata, sinistä ja ripaus keltaista. Ei paha, kaiupunki on niin hiljainen, ettei edes liikennemelu kiusaa.

Kerkesin äitini luokse puoli tuntia aikaisemmin, kun olin hänelle ilmoittanut saapumisajakseni. Ihmettelin, että kauppaankohan äitee oli vielä karannut, kun summerin soittelu ei tuottanut tulosta. Piti kaivaa puhelin esiin. Rouva oli kipittämässä kohti rautatieasemaa. Just, luetun ymmärtäminen oli ilmeisen hakusessa. Ymmärsin kuitenkin pitää määkynän mahassani.

Onneksi välimatkaa ei paljon ollut. Viitisen minuuttia odottelin auringonpaisteessa,  sitten muori jo saapuikin reippaasti askeltaen. Kuulemma askel on vähän hidastunut viime aikoina, äiti kyllä edelleen peittoaa minut koska tahansa. Jotta ei ole vielä tauti varsinaisesti voimia vienyt. Minä taas en ole vieläkään tullut äitiini. Katupöly vaivaa ja hengitys vinkuu.

Sitten me taas syötiin. Nuorempi pikkuvelikin kerkesi pariksi tunniksi paikalle. Kiva oli, hän kevensi soveliaasti tunnelmaa ja antoi jopa vierailunsa jälkeen jatkuvia puheenaiheita. Se minulla nimittäin on ongelmana ollut aina. En osaa kertoa asioistani äiteelle. - Nyt kyllä joku rollikello oli jo Sn kuolemasta kertonut. Se ei enää mikään uutinen ollut.

Hotellille saavuin joskus yhdeksän maissa. Katselin Areenasta Muotitalo Velvetin jakson. Olen jälleen kerran jäänyt koukkuun espanjalaiseen sarjaan. Pitäisi se(kin) kieli opetella. - En ymmärrä olevani vanha keskiäkäinen nainen, joka tuskin enää oppii mitään. Mutta antakaa mun pitää harhani, niitä enää kovin monia ole.

Nyt lähden testaamaan paikallisen kahvin.

Pakkaan ja pesen

Ihanan rauhaisa pääsiäinen takana, kunnon evästä, lempeätä seuraa. Mietin olevani onnellinen ja onnekas, kun valuin alakylille RM:n huomasta. Siinä se on ihmeellisen ajattelevainen ihminen. Sisäisesti kaunis.

Nyt olen yrittänyt pestä pyykkiä ja pakata. Muutama päivä muualla tekee ihan hyvää, ehkä jää ajattelematta nämä omat maalliset pikkumurheet, kun pääsee viettämään aikaa äiteen kanssa. Edelleen olen kyllä kovin onnellinen, että minulla on varaa majoittua hotelliin. Saan pienen hengitystauon välillä.

Tilasin addressin S:n hautajaisiin. On tuo interwebbi vaan ihmeellinen paikka, kaiken sieltä löytää. Toivottavasti kirje tulee ennen perjantaita. Jos ei tule, niin sitten olen ilman. Onneksi en mene hautajaisiin yksin.

Deliberate mayhem

Tulin käymään kotosalla sillä välin, kun Rotumarsu katsoo Walking Deadia. Kauhu ei edelleenkään ole minun ohjelmani. Näen vain painajaisia. Turha siis kiusata itseään tai toista, kerkeänpähän käydä kotona kääntymässä ja keräämässä unohtamani ruoka-aineet. Minulle tosin on annettu vain apukokkioikeudet, lihaan en kuulemma pääse koskemaan. Teen sitten pari lisuketta ja valkosipuliperunat.

Torstai-iltana matkasin saunan jälkeen pohjoiseen parin juna-aseman verran. Siiselihän se sieltä taas huuteli. Valitteli olevansa kovin kiireinen aina siihen saakka, kun saavat harrastetilansa valmiiksi. Mikäs siinä, ei se minua haittaa, kunhan nyt välillä satumme samoille huudeille. Pari baaria kiersimme ennen kuin matkasimme hänen luokseen. Siellä pidimme taas omat alkoholia ja musiikkia iltamat, meni pitkään. No new; same same, but different. Ennen kuin Siiselin luota läksin, hän nakkasi minulle suklaamunan kätösiin. Hassu pääsiäispupu. Pidän munaa jakavista pupuista.

Pääsin ajoissa liikkeelle. Minua ajoi tarve päästä apteekkiin. Syy oli typerä, sitä gynekologin kirjoittamaa uutta estrogeniäkään ei löytynyt apteekista. Piti sitten ryhtyä epätoivoisiin tekoihin, kysyin, että mitä heiltä yleensä löytyy, lähetin apua-SOS-tekstarin omalääkärilleni pohjoisempaan Suomeen. Että nyt kaipaisin apua, ennen kuin ryhdyn tappamaan ihmisiä. Onneksi ystävä ymmärsi hädän ja soitti puhelinreseptin. Sain kuunnella kaukokettuilua puolisonsa taholta, kun viisasteli taustalla, että pitäähän ystävän pelastaa Uudenmaan pääsiäisrauha. Siihen totesin, että tässä vaiheessa aletaan jo puhua maailmanrauhasta. Ja että hyvähän se on sieltä 400 km päästä huudella.

Tänään tulee karitsaparka ja muuta hyvää. Iltasella saunaa ja lisää alkoholia ja musiikkia iltamia. Mukavaa ja leppoisaa. Minulla on kyllä hauskaa Rotumarsun kanssa. (Joku saattaisi viisastella, että taitaa olla hauskaa kaikkien kanssa. No niin on, etenkin sellaisten ihmisten kanssa, jotka olen itse valinnut. Nyt niitä vaan on taas enemmän kuin pitkiin aikoihin. Tiedän, ettei tilanne tule jatkumaan tällaisena loputtomiin. Siksi nautin tästä niin pitkään kuin voin.)

Saamaton laiskuri

En pystyisi elämään itseni kaltaisen ihmisen kanssa. Olen laiska ja saamaton. Nytkin vetkuttelin kolme päivää, ennen kuin tyttöjen iltamien jäljet oli siivottu. Edes kursorisesti, eli tiskaus ja tavarat paikoillaan. Antakaas, jos joku muu olisi täällä vetkutellut. Olisi kuullut kunniansa, lusikoiden uusjakoa olisi pian ollut liikkeellä. Mutta mikä lie, omaa sotkuaan kestää vähän paremmin kuin toisen tekemää sottaa.

Voisin yrittää puolustella itseäni helvetillisellä työmäärällä, mutta minullahan on aina liikaa töitä. Olen kiireessä muuten onnistunut tuplaamaan virheiden määrän. Saavutus varmaan sekin. Sysin töitä lomalla olevan kollegan niskoille, kun en vaan kerkeä. Nolottaa ja hävettää, koska hän taas on yksin ensi viikolla. Vetoan mielessäni siihen, että hänen ei tarvitse tuurata minua. Pelottaakin, että miten kerkeän ja muistan riittävän oleelliset seikat vielä tänään. Saattaa tulla pitkä päivä

Ahdistaa Pohjoisempaan Suomeen meno. Olen luvannut viettää ajan äitini kanssa, kyllä varmaan vähemmästäkin suoni poksahtaa päästä. Ja paha tytär taas menee hotelliin yöksi. Ei suostu sohvalle eikä ilmapatjalle. Tuhlaa rahansa ja pröystäilee. Ei ole nöyrään äitiinsä tullut, ei kätke itseään eikä ole hiljaa. Onneksi keksin meille edes yhteistä tekemistä, ehdotin kalakukon rakentelua. Sitä nimittäin en vielä osaa tehdä, karjalanpiragat kyllä sujuvat, vaikka niistä varsin persoonallisen näköisiä tuleekin.

Kävin uudet kengät suutarilta. Nyt niissä on oikeat korkolaput ja puolipohjat. Saa luvan kevät tulla. Kerkeäisiköhän lomalla käydä talvikengät kasaan ja verkkokellariin? Olisi taas tilaa kenkähyllyssä. Taivi pääkaupunkiseudulla ei yleensä estä kesänilkkureiden käyttöä kuin parin kuukauden ajan. Kohta niitä taas voi ryhtyä käyttämään, kunhan liukasteluvaara on ohi.

100/ 170

Muuten olen erinomaisessa kunnossa: ei ylimääräisiä roikaleita eikä riekaleita sisälläni. Limakalvot ovat kirkkaat ja kosteat, ihan niin kuin pitääkin. Tisseistä ei löytynyt muhkuroita. Mutta lopuksi lääkäri mittasi verenpaineen, busted: 100/ 170.Sain vahvan ja voimakkaan ukaasin mittailla verenpainetta ja sitten mennä korjauttamaan lääkitykseni. Ainakin tiedän, kenelle en mene terveyskeskuksessa. Katsotaan nyt sitten, olivatko arvot kertakäyttöisiä vai ihanko oikeasti lääkitys on lakannut pelaamasta. Kyllä mie ymmärrän, että aivoinfarktiriski nousee koko ajan.

Toinen ukaasi tuli siitä, että jos kerta estrogenia käytän, gynekologilla on käytävä vuoden välein. Ei kahden vuoden. Äh. Mutta kun satanen on aika iso raha. Ei onneksi enää ylitsepääsemätön este, mutta silti. Enköhän mie nyt kuitenkin ymmärtänyt, miksi siellä pitää käydä. Kiva tytsy hän oli, pätevän ja ammattitaitoisen oloinen. Toivottavasti muistan nimen ensi vuonna.

Estrogeenilääkitys vaihtui. Geelillä mennään edelleen, mutta valmistaja vaihtui. Toivottavasti tätä mömmöä riittää paremmin. Ärsyttävää pelätä lääkkeen loppumista, kun tietää, että vaihdosta taas tulee hirveä riesa. Niin kuin nyt sylettää verenpainelääkitys, entäs jos sitä ei saada kohdalleen ja ostelen kuukausitolkulla sopimattomia lääkkeitä. En vaan millään viitsisi, mutta pakkohan se on.

Kotona sain tiskattua viikonlopun tiskit, sitä muuten riitti. Perjantain suunnitelmat peruuntuivat ystävän sairastumiseen. Ehkä voisin vaikka levätä. Sekään tuskin huonoa tekisi, olen edelleen tukkoinen ja hengitys vingahtelee. Ruokaa en jaksa tehdä, mennään edelleen viime viikonlopun jämillä. Miten sitä ihminen voikin olla näin väsynyt?

Ajan nopeita liikkeitä

Viikonloput ovat lyhyitä, mutta tuskin kestäisin niitä pidempinä. Perjantain vietin RM:n hoivissa. Hän on kovin huomaavainen ja hellä. Koen oloni ihmeen turvalliseksi hänen kanssaan, asioilla on kurssinsa ja siinä pysytään. Saunan päälle sain omatekoisen jättiläishampurilaisen, joka painoi silmäripset silmien päälle. Onneksi painoi, hyvien yöunien ja aamiaisen päälle piti rientää alakylille.

En jaksanut siivota, enkä oikein tiennyt, mitä tekisin ruuaksi, varsinainen kätevä emäntä siis. Niinpä kasasin pöytään vähän kaikenlaista tapas y pipas -hengessä. Osa oli kotoisin suoraan kaupan hyllystä; yrttimarinoituja oliiveja, mozzarella-salaatti, sitruunauusia perunoita, tonnikalaa, pinaattipizzaa, jättikatkaravun pyrstöjä sekä kampasimpukoita. Ainakin makuharmoniaa/ kakofoniaa riitti.

Neljän naisen voimin venyttelimme ruokapöydässä aina puolille öin. Siirryimme lempibaariiniin, kun Dervissi sieltä viestitteli olevansa seuraa vailla. Kuinka ollakaan, jatkoillehan siitä jouduin. Jauhoimme D:n kanssa ikuisia aiheita, mutta onneksi ennen seitsemää ymmärsin lähteä kotiin. Bussissa jouduin jo oikein sinnittelemään pysyäkseni hereillä, musiikin voimin raahasin itseni kotiin.

Arvaatte varmaan mihin käytin sunnuntain. Mutta uni teki hyvää, luvassa on hektinen viikko, kollega on lomalla ja minulla on joka illallekin vielä jotain ohjelmaa. On minun vuoroni lomailla pääsiäisen jälkeen, en vaan ymmärrä, miten saan hoidettua asiat siihen kuntoon, että voin jäädä lomalle. Varsinainen piinaviikko edessä, sopii hyvin pääsiäisen henkeen.