Muuten olen erinomaisessa kunnossa: ei ylimääräisiä roikaleita eikä riekaleita sisälläni. Limakalvot ovat kirkkaat ja kosteat, ihan niin kuin pitääkin. Tisseistä ei löytynyt muhkuroita. Mutta lopuksi lääkäri mittasi verenpaineen, busted: 100/ 170.Sain vahvan ja voimakkaan ukaasin mittailla verenpainetta ja sitten mennä korjauttamaan lääkitykseni. Ainakin tiedän, kenelle en mene terveyskeskuksessa. Katsotaan nyt sitten, olivatko arvot kertakäyttöisiä vai ihanko oikeasti lääkitys on lakannut pelaamasta. Kyllä mie ymmärrän, että aivoinfarktiriski nousee koko ajan.
Toinen ukaasi tuli siitä, että jos kerta estrogenia käytän, gynekologilla on käytävä vuoden välein. Ei kahden vuoden. Äh. Mutta kun satanen on aika iso raha. Ei onneksi enää ylitsepääsemätön este, mutta silti. Enköhän mie nyt kuitenkin ymmärtänyt, miksi siellä pitää käydä. Kiva tytsy hän oli, pätevän ja ammattitaitoisen oloinen. Toivottavasti muistan nimen ensi vuonna.
Estrogeenilääkitys vaihtui. Geelillä mennään edelleen, mutta valmistaja vaihtui. Toivottavasti tätä mömmöä riittää paremmin. Ärsyttävää pelätä lääkkeen loppumista, kun tietää, että vaihdosta taas tulee hirveä riesa. Niin kuin nyt sylettää verenpainelääkitys, entäs jos sitä ei saada kohdalleen ja ostelen kuukausitolkulla sopimattomia lääkkeitä. En vaan millään viitsisi, mutta pakkohan se on.
Kotona sain tiskattua viikonlopun tiskit, sitä muuten riitti. Perjantain suunnitelmat peruuntuivat ystävän sairastumiseen. Ehkä voisin vaikka levätä. Sekään tuskin huonoa tekisi, olen edelleen tukkoinen ja hengitys vingahtelee. Ruokaa en jaksa tehdä, mennään edelleen viime viikonlopun jämillä. Miten sitä ihminen voikin olla näin väsynyt?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti