Ei mitään uutta taivaankannen alla

Perjantaina touhusin kotihommia tiiviisti töiden jälkeen, kunnes sain myöhäisen herätyskohtauksen ja kirmasin Kallioon. Siellä tutuissa ja turvallisissa baariolosuhteissa törmäsin Dervissiin, jonka kanssa tosin en kerennyt kovin aikaa viettää. Hän kun tapasi tuttavapariskunnan aikojen takaa ja minä taas tekstailin Siiselin kanssa sillä seuraamuksella, että vaihdoin iltasuunnitelmat lennosta. Baariin jäi Dervissi huutelemaan perään, mutta ei voi auttaa. Mieluummin minä menen tapaamaan henkilöä, joka ei ole parisuhteessa.

Naapurilähiön tutussa baarissa pojat hakkasivat biljardipalloja, minä nautin seurasta. Meni aika pitkään. Ja Siiselin luona vielä pidempään, niinpä kun häntä tuli veljensä hakemaan aamulla rakennushommiin, minä jäin sohvalle makoilemaan. Sitten se sohva söi minut ja heräsin vasta muutaman tunnin päästä uudelleen. Onneksi niin, jaksoin vähän paremmin liikkua ja touhuta, olin nimittäin menossa RM:n luokse ruuanlaittotouhuun.

Oli hauska lyhykäisesti tavata Siiselin veli. Ihan ovat veljekset samasta puusta veistettyjä. Minua hymyilytti sisäänpäin, kun kuuntelin heidän sanailuaan. Mietin mielessäni, että onneksi ei tarvinnut viettää aikaa heidän kanssaan, olisi saattanut käydä raskaaksi. Siiseli toivoi, että seuraavan kerran meillä olisi vähän pidemmän kaavan tapaaminen, minä viisastelin, ettei tapaamisen pituus minusta ollut kiinni. Hänestä ja hänen huonosta ajoituksestaan enemmänkin, siinä on kaveri, jonka viikonloput ovat lähes yhtä kiireisiä kuin minun.

Rotumarsun luona taas rauhotuin. Söimme yhdessä aamupalan, sitten vähän kuunneltiin musiikkia. Sen jälkeen saunottiin ja tehtiin yhdessä ruokaa. Opetin hänet tekemään risoton. Ja siitä vasta hyvää tulikin, kun nuoriherra kaivoi pakastimestaan rasiallisen itse poimimiaan kantarelleja. Annoin hänen huolehtia karitsan paahtopaisteista ja herkkuahan niistä tuli. Ruokapornoa suorastaan. Sen verran espanjalainen ruoka-aika meillä oli, että molemmilla ruoka hiipi suoraan silmiin. Ei tullut mitään valvomisen maailmanmestaruutta tällä kertaa, eikä kyllä tarvinnutkaan.

Sunnuntaina RM sivisti minua vielä kahden elokuvan verran. Ensin hihittelin Brünolle ja sen jälkeen vielä Poliisin pojalle. Molemmat sopivat olotilaani. Etenkin Poliisin pojan kanssa minulla oli vaikeuksia pitää pokkaani, kun rosvosakista tulivat mieleen eräät S:n ystävät. Surkuhupaisia rosvonkuvatuksia. Elokuvien jälkeen siirryin alakylälle, koitan pikkuhiljaa siivota makuuhuonetta uuden sängyn saapumista varten. Jalat pitää vielä irroittaa, en nimittäin ostanut uusia. Saavat vanhat kelvata.

I´ll sleep when I´m dead.