En pystyisi elämään itseni kaltaisen ihmisen kanssa. Olen laiska ja saamaton. Nytkin vetkuttelin kolme päivää, ennen kuin tyttöjen iltamien jäljet oli siivottu. Edes kursorisesti, eli tiskaus ja tavarat paikoillaan. Antakaas, jos joku muu olisi täällä vetkutellut. Olisi kuullut kunniansa, lusikoiden uusjakoa olisi pian ollut liikkeellä. Mutta mikä lie, omaa sotkuaan kestää vähän paremmin kuin toisen tekemää sottaa.
Voisin yrittää puolustella itseäni helvetillisellä työmäärällä, mutta minullahan on aina liikaa töitä. Olen kiireessä muuten onnistunut tuplaamaan virheiden määrän. Saavutus varmaan sekin. Sysin töitä lomalla olevan kollegan niskoille, kun en vaan kerkeä. Nolottaa ja hävettää, koska hän taas on yksin ensi viikolla. Vetoan mielessäni siihen, että hänen ei tarvitse tuurata minua. Pelottaakin, että miten kerkeän ja muistan riittävän oleelliset seikat vielä tänään. Saattaa tulla pitkä päivä
Ahdistaa Pohjoisempaan Suomeen meno. Olen luvannut viettää ajan äitini kanssa, kyllä varmaan vähemmästäkin suoni poksahtaa päästä. Ja paha tytär taas menee hotelliin yöksi. Ei suostu sohvalle eikä ilmapatjalle. Tuhlaa rahansa ja pröystäilee. Ei ole nöyrään äitiinsä tullut, ei kätke itseään eikä ole hiljaa. Onneksi keksin meille edes yhteistä tekemistä, ehdotin kalakukon rakentelua. Sitä nimittäin en vielä osaa tehdä, karjalanpiragat kyllä sujuvat, vaikka niistä varsin persoonallisen näköisiä tuleekin.
Kävin uudet kengät suutarilta. Nyt niissä on oikeat korkolaput ja puolipohjat. Saa luvan kevät tulla. Kerkeäisiköhän lomalla käydä talvikengät kasaan ja verkkokellariin? Olisi taas tilaa kenkähyllyssä. Taivi pääkaupunkiseudulla ei yleensä estä kesänilkkureiden käyttöä kuin parin kuukauden ajan. Kohta niitä taas voi ryhtyä käyttämään, kunhan liukasteluvaara on ohi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti