Minne tuuli tytön kuljettaa

Rahavarat viuhuvat tililtäni sinne ja tänne.

Sain vihdoin tilattua sängyn, vielä pitää tilata vanhan poisvienti erikseen. Kierrätys ei ole ilmaista, ei etenkään autottomalle ja peräkärryttömälle henkilölle - että voisi viedä vanhan raadon metsään, niinkö? Pitäähän se laskea hinta tuhoamisellekin. Uudella patjalla näytti olevan 25 vuoden takuu, epäilen, että kymmenen vuoden päästä olen jälleen sänkyostoksilla, lyödäänkö vetoa? Sen verran on trafiikkia sängynpohjalla, että turha valittaa.

Tilasin myös junalipun Pohjoisempaan Suomeen. Vielä on hotelli hakusessa, nyt vaan ei edes saa mitään halvennuksia, kun olen liikkeellä keskellä viikkoa. Silloin riittää työmatkustajia hotelleihin, ovat vähän nihkeämpiä antamaan edukkaita hintoja. Mutta on minulla vielä yksi ässä hihassani. Katsotaan nyt, jos kokeilisin käyttää työyhteyshenkilöitäni hyväkseni. VR saa kyllä kiitokseni hintojenlaskusta, pääsin puolta halvemmalla äiteetä katsomaan kuin männä vuosina on ollut maksaminen.

Bussikortti meni vanhaksi eilen. Tämän vuoden työmatkasetelit eivät ole vielä saapuneet, vaikka ne tilasin töihin jo. Pitää siis ostaa ainakin kuukauden tsetti ilman seteleiden avustusta. Ei se kolmesataa kyllä riitä kuin vajaaseen puoleen vuoteen enää, joten aivan se ja sama, koska liput saapuvat. Omilla rahoillaan pitää kuitenkin maksella toinen puolikas. Vasen käsi vastaanottaa, oikea ojentaa. Joo.

Ylläolevasta lauseesta tuli mieleen muotoutumassa oleva yhteiskuntasopimus. Taitaa olla parempi, etten sano siitä yhtään mitään. Elintasoni on toki noussut koko elämäni ajan, mutta se on noussut vain siksi aikaa, kun olen töissä. Sen jälkeen on syytä ryypätä itsensä pikaisesti kuoliaaksi, koska minulla ei ole säästöjä, ei rikkaita omaisia eikä kääpiöitä, jotka minusta huolta kantaisivat. Yhteiskunnasta on tullut aika julma vanhuksia, pitkäaikaistyöttömiä ja kroonisesti sairaita kohtaan. Paitsi että Ottoveli lupasi edelleen huolehtia, on se ihme kaveri - ehkä siinä vaiheessa on pakko muuttaa Aasiaan häntä lähemmäs.