Pala kakkua

Perjantaina menin suoraan töistä keskustaan tapaamaan Siiselin kautta tuttua daamia ja hänen ystäväänsä. Olemme alkaneet vastoin moniakin oletuksia pitää yhteyttä. Varmaan osittain siksi, että hän tajusi jossain välissä minun olevan hänen työnantajansa asiakkaita. Hihittelimme baarissa useampia tunteja, ennen kuin perheelliset alkoivat suunnitella kotiinlähtöä. Minä sitten matkasin Siiselin hemmoteltavaksi. Se olikin erittäin lämmin jälleentapaaminen, olisi varmaan nolottanut mokoma pussailun määrä, jos olisin aivan selväpäinen ollut.

Vähäisten yöunien päälle sain aamukahviin jalluplörön ja puolikkaan palan kakkua ennen kuin läksin kaupan kautta kotiin. Piti käydä roolipeli-iltamia varten evästä. Lupasin viedä salaattitarpeet mukanani, mutta eihän se koskaan minulle ole niin yksinkertaista. Tein couscous-hernerouhe-parsakaalilisukkeen ja paistelin halvennuksesta ostamiani kanasuikaleita. Kun en osaa olla ruokkimatta ihmisiä, niin sittenpähän teen niin.

Pelissä oli suuri taistelu hämähäkkejä vastaan. Saimme puolivahingossa hengiltä hämähäkkien kuningattarenkin ja sieltä melkoisen saaliin. Ja vaikka omat pisteeni olivat lähinnä naurettavat, niin uskokaa tai älkää, muiden keräämillä pelikertapisteillä tasoni on taas nostamista vailla. Eikä ole vielä edellistäkään nostoa saatu loppuun. Vaivavaiva... Joskus yhdeksän maissa läksin raahustamaan kotiin, olin niin poikki kuin ihminen vain voi olla. Ei paljon tarvinnut unta houkutella.

Suunnittelen viikon suurempaa kauppareissua. Minun pitäisi ostaa paineteippiä, sellaista joka kuulemma tarraa kiinni pintaan kuin pintaan ja pitää kuin tauti. WCpaperirullan teline päätyi Ottoveljen käsissä irti lattialle. Ehkä liimaan samalla magneettisen veitsitelineen keittiöön. Sekin on odottanut vuoroaan aika pitkään. Iltasella Rotumarsu toivoi minua luokseen. Antaas nähdä nyt, jaksanko raahustaa, huomenna on kuitenkin taas työpäivä. Mutta kun siellä saisin pizzaa...

Selvisi muuten S:n kuolinsyy. Influenssan jälkitauti, sydän petti. Ei siis ihme kyllä huumeita eikä alkoholia. Varmaan omaisille jonkinlainen helpotus, toisaalta minullekin. Hautajaispäivä on nyt tiedossa, pitää vielä miettiä, onko se pelkka addressin paikka, vai menisinkö sinne ihan incognito takariviin.