On tämä elämä sitten - sanonko mikä?

Ajattelin mielessäni, että kiva kun voin välillä kertoa jotain kevyempää, mielipiteeni Auguste Rodinin teoksista ja Japonaise-näyttelystä Ateneumissa. Auguste on kova jätkä, hän on nähnyt liikkeen päälle ja tuntenut ihmisen. Suosittelen lämpimästi, samoin Ottoveli, meilllä oli taas harvinaisen yhteneväinen ajatusmaailma. Tosin taidekritiikkikommenttimme saivat jotkut näyttelyvieraista nostelemaan silmäkulmiaan. Japonaise-näyttely oli vähän hajanainen, mutta paljon Monetia ja Gaguinia oli tarjolla, eikä se iänikuinen Edelfelt-Gallen-Kallela-akselikaan paha ollut. Pekka Halonen oli meidän molempien mielestä möhkäle, pinta- eli lankkumaalari. Ainakin kun häntä vertasi näyttelyn aiheeseen, Japanin vaikutukseen länsimaisessa kuvataiteessa.

Siihen päälle kävin Ottoveljen kanssa pornokaupassa Kurvissa. Hän tahtoi viedä tuliaisen tyttöystävälle, kun arveli täällä myytävien kaalimatosten olevan edes jotenkin testattuja. Myyjä ei oikein tiennyt, mitä meistä ajatella ja meistä oli hauskaa herättää hämmennystä. Pari päivää on mennyt kuin siivillä juttelun, naurun ja hyvän ruuan äärellä. Juomaa ei ole tarvinnut kuluttaa, paitsi eilen meni taas muutama kaatoryyppy, kun muistelin vanhoja.

Viime viikolla nimittäin oli häistämme mennyt bestman. Onko seuraavana vuorossa morsian? Kepeät mullat miehelle, jolle ei v*ttuilla. Ja itselleni muistutuksena, että hyvän elämän olen elänyt ja aion elää jatkossakin. Ei tarvitse katua eikä kitistä.