Totesin parhaaksi jäädä kotiin. Lämpöä rupesi pukkaamaan yli normaalilukemien. Päätin, että kun tänään lepään, olen huomenna iskussa. Ja syytä on ollakin, sen verran kilhakkaan on puhelin laulanut. Olen lohduttanut soittajia, että minut löytää suolakaivokselta jälleen huomenna. Ja sitten matkalla incognito-retkelle blinien, viiniin hukutetun kanan, ystävien ja musiikin maailmaan.
Nyt menen makaamaan takaisin nojatuolin uumeniin. Itse asiassa käytin äsken hetken tehdäkseni yhden työhakemuksen. Harjoittelin vähän, tuskin se mitään tulosta tekee, mutta jostain on taas aloitettava. Tulipahan samalla päivitettyä CV:nsä tälle vuodelle ja yhden rekrytointifirman järjestelmään. Olen harkinnut ryhtyväni vähentämään iästäni 10 vuotta, että pääsisin haastatteluihin. Mitähän siitä seuraisi, menettääkö kokonaan mahdollisuutensa?
Tämä on varmaan joku miesflunssa, kun valituttaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti