Tervehdys kummituksen kauneusnurkasta!
Viimeksi Dermosililta puuteria, ripsiväriä ja kasvojenpesivaahtoa tilatessani raahasin ostoskoriin myös Hyal-X3 kasvoseerumin. Hinta oli edullinen, eur 6,90, ajattelin, että ainahan sitä voi talviväsymykseen kokeilla. On ollut hintansa väärti, koostumus on kovin vetistä, niinpä olen vedellyt kasvojen t-alueelle, kaulaan ja dekolteelle suoraan muutaman viirun ja sitten taputellut sen iholle. Sitten kosteusvoide vielä päälle. On muuten ihanan kostean tuntuinen iho eikä ole tarvinnut talvikorppuisuudesta kärsiä. Meikkikin pysyy paremmin, kun ei karise pois. Voide tuntuu aika riittoisalta, mutta tuskin minä sitä enää kuukauden päästä kasvoilleni ruikin. Sitten on jo kevät kasvojen mielestäkin, veikkaisin.
Tänä talvena ei edes hiuskolmioni ole pahemmin hilseillyt. Olen ilmeisesti onnistunut hoitotoimenpiteissäni (tai sitten vaan ei ollut niin paha kuiva talvi kuin aikaisemmin). Etenkin olen ollut kiitollinen siitä neuvosta, että hiukset pestään ensin hoitoaineella ja sitten vasta shampoolla. Sopii ainakin minun hiuksilleni, vähentää sähköisyyttä ja hiukset säilyvät pidempään puhtaina. kun ne eivät mene lattapäinä laineilla eli pitkin päätä.
Olihan unia viime yönä! Nukuin uskomattoman hyvin, ryhdyin jo yhdeksän jälkeen unille, heräsin vain kerran ja näin erittäin monipuolisia unia. Muun muassa ajoin ystäväni mopoa maan halki. Huomasin, että tankkaaminen (unessa) oli vaikea laji, tankki oli kovin pieni. Viimeisessä unenpätkässä makasin peiton alla jonkun herran kanssa kaulakkain, juttelimme asioista, ilmiselvästi olimme vasta tutustumassa toisiimme. Hän kysyi minulta, mikä tekee minut ylpeäksi. Minä vastasin, että kun näen nuorteni ryhtyvän ajattelemaan omilla aivoillaan. Nyt tulee sitten nolo kohta - herrahenkilö viittasi vyötäränsä alapuolelle syntyneeseen telttarakennelmaan, että noin minun vastaukseni häneen vaikutti. Jestas! Sitten - tietysti - alkoi herääkello soimaan. Voi alitajuntani, sinä ikuisen ihmetyksen ja huvin kohde!
Nukuin muuten yli kahdeksan tuntia. Hah! Sekään ei pahaa ruumisraiskalleni tee, paitsi että naama oli ihan rutussa, kun olin nukkunut niin sikeästi paikallani. Onneksi on siloitusaineita.
keskiviikko 10. helmikuuta 2016
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti