Mie onneton kottarainen sitten taas sairastuin. Perinteinen flunssa alkoi kurkkukivulla, eilen ryhtyi lämpötila kohoamaan, tirskunta sai nenänkin valumaan. Tein työpäivän loppuun ja ilmoitin, että olen poissa loppuviikon. On pakko levätä, luulen, että vastustuskykyni ei ole parhaimmillaan, koska olen paahtanut sekä töissä että vapaa-ajalla sata lasissa aina kesästä saakka. Ei ole paljon lepohetkiä sattunut reiluun puoleen vuoteen. Kiitos ihan itseni, ketään muuta en voi syytellä.
Olen koemaannut sänkyäni. Se on ihana! Samoin sijauspatja, joka on sellainen viskoelastinen köyhän naisen tempur-malli. En ainakaan juuri nyt makaa kuopassa. Vähän harmitti, etten uskaltanut ottaa leveämpää, mutta näin jälkikäteen kun makuusoppeaan katsoo, hyvä niin. Sinne ei olisi mahtunut enää mitään muuta, kyllä se sen verran pieni hikisoppi on. Seuraavaksi uusin nojatuolin, niin paljon kun nykyistäni rakastankin, mutta se on minulle liian suuri.
Huomenna pesen pyykkiä, jos vain jaksan. Imurointi on pakollinen tapahtuma, ettei ystävä kuole hinkuvinkukohtaukseen luokseni majoittuessaan. Raagamaggaraakin pitäisi käydä hakemassa lauantain peliä varten. Onneksi huomenna menemme iltasella ulkoruokintaan, ei tarvitse vaivautua ruuantekoon. En minäkään ihan aina jaksa. Nyt on sellainen hetki. Taidan olla vähän sairas ihminen.
torstai 10. maaliskuuta 2016
Ikinä ei ole käynyt näin - ja taas kävi tälleen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti