Mielenterveyshoitoa

Jos ahdistaa, kummitus-raasu leipoo tai tekee ruokaa ja juo (vähän/ vähän enemmän/ reilusti - määrä riippuu ongelman laajuudesta) alkoholia. Muut kävelevät, urheilevat, liikkuvat, hihhuloivat, tulevat uskoon, vetävät nappeja, tekevät itsemurhan, hankkivat koiran, tekevät lapsen, avioituvat, muuttavat maalle/ kaupunkiin, etsivät uuden ihmisssuhteen tai käpertyvät sängyn pohjalle voimaan huonosti. Minä en paheksu tai inhoa mitään noista tavoista, kukin tekee niin kuin kykenee. Minuun vain tehoaa ruuan tuoksu ja tekemisen meininki. Ja seuraavan päivän krapula, sen jälkeen maalliset ongelmat asettuvat kohdalleen. Paitsi ettei täällä mitään krapulaa näy kolmen siiderin jälkeen.

Ensin siivosin, sitten tein leipää, nautiskelin vähän siideriä parvekkeella, nypin kasveja ja sen jälkeen vielä duunasin broilerifileitä omaan marinadiin, kunnes tungin nekin hetkeksi uuniin. Kyllähän siinä tuli samalla vähän suolaa valutettua silmistä, mutta ainakaan en soitellut kenellekään ja muutenkin käyttäydyin ihan inhimillisesti naapureita, sukulaisia tai ystäviä häiriköimättä. Ei kukaan ihan oikeasti minun nähdäkseni tahdo katsoa suolavettä valuttavaa maggaraa.

Leipä oli niin lämmin, että vetäisi puhelimen kameran linssin huuruun.

Minulla kuitenkin ilmiselvästi on joku tärkeysjärjestys päässäni. Ei tullut itsemurhaaminen mieleen, itsesääli kylläkin. En tahtonut kiusata ketään ongelmillani, koitan selvitä niistä itse. Hokasin senkin, että ihmisen elämässä on eriasteisia ongelmia, avioliiton loppuaikana oli itsemurha mielessä kovinkin usein, nyt ei tulisi mieleenkään. Nyt minulla on erittäin vahva ihmissuhdeverkosto, mitä kaipasin suunnattomasti vähän ennen avioeroa. Olen onnellinen työttömyydestä huolimatta, katsotaan nyt tilanne sitten 500 päivän jälkeen uudelleen...

Jäähtynyt leipä ja pala. Voilla tietenkin!

Työttömyys ja oman uran harkinta ammattilaisen kanssa ovat olleet erittäin hedelmällistä, harvemmin sitä kuulkaas ihan psykiatrin kanssa on päässyt juttelemaan itsestään. Harmi vain, että se rajautui pelkästään työminuun, mutta sekin kelpasi. Itse asiassa sain siitä muuten kehujakin, minusta on kuulema helppo saada puhetta irti, osaan perustella asiani ja keksiä itse ratkaisut. Minä ehdotin konsultille, että eikö olisi helpompaa sanoa, etten ole kivireki. Hän naureskeli, oli ammattilainen eikä asiaa enempää kommentoinut.

Sipulileipä (- sipulipussikeittoaineksesta)

pussillinen sipulipussiainesta (Rainbow laktoositon)
0,75 l vettä
n. 1 tl lisäsuolaa
2/3 tuorehiivapaketista (varsinaisessa ohjeessa oli kokonainen, mutta tuokin riitti)
loraus hunajaa
2 dl kaurahiutaleita
2 dl kurpitsansiemeniä ja cashewpähkinoitä (saa niitä vähän murskatakin)
epämääräinen jauhosekoitus, itselläni oli durumvehnää 6 dl ja sämpyläjauhoja n. 8 dl (saattoi olla reilusti, mie en yleensä hirveästi mittaile loppuvaiheessa)
½ dl oliiviöljyä

Tee sipulikeitto, jäähdytä se 37-asteiseksi. Lisää suola, hiiva, hunaja, kaurahiutaleet ja tahtomasi siemenet (ei pakollisia, voisi myös lisätä yrttejä). Anna taikinanalun seisoskella n. 10 minuuttia, hiiva käynnistyy. Lisää jauhoja, alusta kunnolla, lopussa lisää öljy. Vaivaa kunnolla - juma, että mie tahtoisin sen saamarin yleiskoneen, mutta miksi miksi miksi ne ovat niin kalliita?

Peitä taikina, anna kohota kaksinkertaiseksi. Itse seisottelin taikinaa liinan alla n. 40 minuuttia, ennen kuin kumosin sen jauhoitetulle pöydälle ja pieksin aika perusteellisesti. Jaoin taikinan kahteen osaan, muovailin kovakouraisesti (siis ihan oikeasti väänsin taikinan liiskaksi, ennen kuin veivasin) kaksi palleroa, kohotin reilun 30 minuuttia, ennen kuin vetelin viivat kevyesti pintaan ja sivelin öljyllä. Pidin uunissa 175 asteessa n. 45 minuuttia, sitten vielä jälkilämmöllä n. 10 minuuttia.

Ennen nauttimista anna jäähtyä. Varoitus! Turhan hyvää. Jos alat syödä, varaa viereen joku, joka repii sinut irti leivästä ja voipurkista. Sinua on varoitettu. En ymmärrä, miksi en useammin tee tätä leipää, maku on etenkin tuoreena jumalainen, mutta pitkään tämä ei säily. Siksi toinen leipä menikin pakkaseen.