Naurua läpi kyynelten

Naurujooga taitaa oikeasti toimia, ainakin nyt on sellainen kevyt ja toiveikas olo. Eilen nimittäin sain vieraakseni ja ohjaajakseni lajissa Nollavaimon, välillä vakavoiduttiin, mutta enimmäkseen naurettiin niin, että vesi lensi silmistä. Vieras kyllä saa itseään kiittää, kun toi tonkan viiniä mukanaan, ei suunkostuke loppunut kesken. Ja kostuketta siinä tarvittiin, kun suu kävi molemmmilla. Onneksi emme puhuneet toistemme päälle kuitenkaan, vaan somasti ainnoimme suunvuoroa toisillemme. Ja onneksi meillä ei ole paperiseinät, nimittäin kello oli kaksi, kun havahduimme lopettelemaan.

Kokeileva keittiöni tarjosi uuniruokaa. Tuttuja ja turvallisia pekoniherkkusieniä, joissa oli sinihomejuustotäyte, paprikaveneitä, joihin kylvin päällisen pecorinosta ja rosmariinista, sekä tomaattimozzarella-tornit, jotka valitettavasti käyttäytyivät kovin Pisan tornin omaisesti, levisivät pitkin leivinpaperia. Hyvältä maistuivat kaikki, mutta seuraavalla kerralla on paprikaveneiden ulkonäköä tuunattava. Niiden ulkoinen olemus ei vastannut toimivaa makuelämystä. Uuniruoka on helppoa, jos vain jaksaa sen askartelu- ja piiperrysvaiheen, se taas minusta on hauskaa, koska minä nyt vain askartelen mielelläni. Etenkin keittiössä.

Nyt tämä lutraaminen saa loppua. Pari päivää iltariekkumista, huonoa unta ja ylenpalttista eväiden nautiskelua tuntuu kropassa. Sormet ovat nippu nakkeja ja silmien alla ovat kauppakassit. Suolaista ruokaa on tullut nautittua, mitäs nostin pöytään maissilastut ja dipin, ihan oma vika, ketään muuta ei voi syyttää. Mutta kun oli niin kivaa! Blogimaailma on hauska paikka, siellä tutustuu uusiin kivoihin ihmisiin. Suosittelen lämpimästi.