Satumetsäretki

Lauantain vietin sohvalla television kanssa. Aika onnistuneesti, ei edes tullut ahdistusta ja nukkumaankin pääsin ajoissa, krapulaa ei varsinaisesti näkynyt eikä kuulunut, ihme kyllä. Niinpä kun sunnuntaiaamuna puhelin soi ja ystävä pyysi sienimetsään, olin valmis kuin se kerpeleen pieni partiolainen. Vähän näytti pilviseltä, mutta taisimme molemmat olla sitä mieltä, että sitten vedetään sateen sattuessa sateessa.

Kosteatahan siellä oli, kumikengät ovat yksi parhaista hankinnoistani. Koirat juoksivat elämänintoaan ympärillämme, nauroimme, että kyllä ainakin karhut ymmärtävät kauemmas siirtyä sen temmellyksen alta. Ensimmäiseksi alkoi vastaan vyöryä suppilovahveroita. Niitä on tolkuttomasti! Uskomattomia tuppaita ja mättäitä! Menin hetkellisesti sekaisin, kuurouduin ja sokeuduin ympäröivältä maailmalta, ennen kuin taas tokeennuin ajattelemaan ystävänkin tarpeita. Hänelle etsimme rouskuja, täytyy taas joutessaan kiitellä Mauri Korhosen mukavasti mukana kulkevaa opaskirjaa. Siitä voi näppärästi tunnistaa yleisimmät sienemme, eikä tule tehtyä vääriä valintoja. Mikä parasta esitelty on myös myrkyllisiä, ettei vaan turhaan niitä tule kannettua mukanaan. Siinä sivussa eteen päin hortillessamme löysin muutamia tatteja, nelisen tervettä lampaankääpää, orakkaita ja aina vain lisää niitä suppilovahveroita.

Aurinko paistoi, ilma oli raikas, lämpimähkö, maisemat kuin suoraan satukirjan sivuilta. Ainoa kuuluva ääni koirien lutraamisen ja meidän mutinoittemme lisäksi kuului ylilentävistä lentokoneista. Muuten tarjolla oli vain silkkaa luonnon sinfoniaa. Mieli kohosi ja repun paino lisääntyi. Parisen tuntia me siellä viivyimme, minun piti jo ryhtyä loppumatkasta hillitsemään itseäni, mutta silti vielä poimin kaikki löytyneet kantarellit pusseihini, vaikka tiesin, että siivoamisessa ja säilömisessä menisi taas koko ilta.

Viime yönä nukuin 9 tuntia. Hallelujaa! Sen lisäksi saunan lauteet ovat täynnä suppilovahveroita, keittiön tiskillä makaavat tatit ja haperot. Pakastimessa on suuri pussillinen kantarelleja ja orakkaita sekä reilu pussillinen lampaankääpää. Pakastimeen menevistä sienistä irtosi aivan tolkuttomasti vettä pannulla! Kyllä huomasi, että satanut oli reilusti edellisenä yönä. Ja kyllä taas mielessäni kiitin ystäviäni, mihin minä ilman heitä joutuisin! Onneksi ymmärrän välillä jopa heille suoraankin sen sanoa, etten vain pohdiskele asiaa sydämessäni, kerron heille, miten rakkaita ja tärkeitä ovat.