Tämä onnea on, eikä särkyä voi*

Henkinen la(a)ma jatkuu, mutta jos nyt edes yrittäisin. Sen verran heräsi ajatuksia, kun luin Kauppalehden artikkelin onnellisuudesta. Taidan tarjoilla teille katsauksen itseeni, kas, kehenkäs muuhun?

Avaa lompsasi

Kun olin varoissani, lahjoitin pieniä summia keräyksiin. Suuriin minulla ei silloin ollut varaa ja nyt ei niihin pieniinkään, ennen kuin korvaukset alkavat juoksemaan. Myös ystäväni tietävät, että mielelläni tarjoan heille kaikenlaista pientä hyvää, mikäli se vain on mahdollista.

Rohkeasti päin tuulta

Kokemuksia on tullut hankittua. Viime vuosina kun olen vähän rauhoittunut, olen myös seestynyt. Mielestäni seestyminen on ollut minulle hyvästä, mutta ehkäpä jos taustalla ei olisi niitä hullunrohkeita temppuja, en osaisi arvostaa arkista puurtamistakaan. Minusta arjessa ja rutiineissa ei ole mitään vikaa, vai onko niin, että ne ovat minulle melkoinen seikkailu kaiken kohkaamisen jälkeen?

Altistu siniselle

Hehe, pahimpina unettomuusaikoina meditoidessani unta itselleni ajattelin vaaleansinistä. Sitten laskeuduin pitkin vihreätä niittyä alas laaksoon, missä solisevan joen rannassa oli riippumatto. Jäin riippumattoon makaamaan, kuuntelin puron solinaa, aurinko paistoi lehvien välistä siniseltä taivaalta… Yleensä tuossa vaiheessa olin täydessä unessa. Jos en sinne saakka päässyt, en saanut myöskään unta. Sininen ei ole lempivärini, silmätkin ovat harmaat. Mutta henkistä sinisilmäisyyttä elämässäni on riittänyt.

Illat ovat ihania, etenkin sellaiset siniset, kun taivaalle alkavat tähdet syttyä. Sitä näkee turhan harvoin kaupungissa.

Heitä roskiin mielipiteesi

Olen tunnettu itsepäisyydestäni. Pidän varsin vahvasti oman mieleni, mutta ajan myötä olen lakannut kiistelemästä ihmisten kanssa. Mieluusti kuuntelen muiden kannan ja jopa myöntelen, mutta se ei tarkoita, että vaihtaisin omaa mielipidettäni minnekään. Koska minä olen aina oikeassa, tai ainakin melkein aina, tai joskus ainakin. Mutta riitelemään en enää jaksa ryhtyä kuin erikoistilanteessa, todella harvoin. Luulenpa, että tällä neuvolla kuitenkin tarkoitetaan enemmän ”eipäs-juupas”- räyhän ylläpitoa, riitely vie energiaa. Ja usein on aivan turhaa, ihmiset pitävät mielipiteistään kiinni sitä vahvemmin, mitä enemmän niitä vastustetaan.

Väsyttämällä, ei väkisten, sanoisin minä.

Veisaa ilosanomaa

Hmph, kun muistelen tuntemiani kristittyjä, he eivät kovin onnellisilta vaikuta. Mutta onhan minullakin suomenuskoni ja aina kun palvon uskontoni mukaisesti luontoa, nautin siitä ja voin paremmin. Mahtaa hyvinkin olla totta.

Lataa unta kaaliin

Tästä olen sataprosenttisen samaa mieltä. Jos vielä tähän työttömyyteen liittyisin unettomuus, alkaisin tappaa ihmisiä tai itseni. Uni on erittäin tärkeä!

Lyhennä työmatkaasi

Kun nyt saisi töitä, se minut onnelliseksi tekisi. Mutta silloin kun töitä oli, työmatkani on aina kestänyt yli puoli tuntia, normaalisti 40 minuuttia suuntaansa, mutta välillä meni tuntikin. Ei se minua yleensä häirinnyt. Vain VR:n talvisekoilut saivat verenpaineeni nousemaan pari kertaa huippulukemiin.

Jos työmatka olisi ollut se optimi, parikymmentä minuuttia, varmaan talviaikaan ja pimeällä olisin ollut pirteämpi.

Hanki kymmenen ystävää

Ei nyt ehkä kymmentä hyvää ole, mutta sinne päin. Koitan olla rasittamatta ketään ystävistäni liikaa, mutta tiedän, että hädän tullen löytäisin varmasti kymmenen puhelinnumeroa, johon soittaa. Kyllä he minut lunastaisivat pois putkasta, veisivät sairaalaan tai lainaisivat kympin, jos oikein paha hätä tulisi.

Ilman ystäviä en olisi jaksanut.

Mene naimisiin

Parisuhde olisi ihana asia, mutta ilmankin elää. Sitä paitsi naimisiinmeno osoittautui elämäni pahimmaksi virheeksi. Minulle se ei ollut onnellisuutta lisäävä asia, mutta kunnon parisuhde varmasti olisi. Sellaisen vielä joskus tahtoisin.

Edelleen harmittelen, että suurin osa naisista on kiinnostuneita vain miehistä. Voi kun olisi joku keino käännyttää meidät ihanat ihmiset vaikka biseksuaaleiksi, niin voisimme pariutua toistemme kanssa. Hyvät miehet nimittäin tuppaavat olemaan varattuja tai homoja.

Yritä edes

Totta. Ei aina aurinko paista, mutta silti kannattaa kätkeä se norsun sukupuolielin sisäänpäin. Itsekin kerään itseni lähes päivittäin ja koitan etsiä jotain hyvää elämästäni. Yleensä sitä löytyykin, enemmän kuin muistinkaan. Tuskan ja ahdistuksen puiminen vain lisää tuskaa.

Toki niitä märinähetkiäkin kannattaa silloin tällöin pitää, mutta itse ainakin mieluusti suren suruni itsekseni. Ilo on jaettavaa, suruni toivoisin pystyväni hautaamaan aivan privaatisti.

*Otsikosta kiitokset kyldyyriyhtye Kake Singersille. Hyi kamala ja hui olkoon, kaikenlaista sitä ihmisen päässä pyöriikin.