Eilen kirmasin töistä suoraan kylille. Tai oikeastaan pääsin yhden kollegan ja puolisonsa kyydissä, siinä minulta varovaisesti kyseltiin, että onhan kaikki ookoo ja ovathan ihmiset olleet kilttejä ja viihdynhän minä ja.... Tällä viikolla kävi selville, että edeltäjäni sai lähteä koeajan puitteissa, varsin nopeasti ja brutaalisti. Siksi yritys palkkasi minut vuokrafirman kautta, että voisi tutkia luonnettani ja toimintatapaani pidempään, uskoisin. Aina eivät työpaikallakaan kemiat kohtaa, näin minä sitä edellisessäkin elämässä. Silloin on parempi ratkaisu kertakatkaisu, mutta toki se pitää hoitaa diskreetisti, ilmeisesti niin ei ollut tässä tapauksessa käynyt. Surullista.
Keskustassa menin baariin tapaamaan vanhaa tuttua, uutta ystävää. Saimme erinomaisen hyvän looshipaikan, mistä tihrustelimme nuorison soidinmenoja, naureskelimme ja kauhistelimme ikäisiämme. Samalla sitten latkimme virvoittavia vesiä ja paransimme maailman. Yhdentoista maissa iltasella se näytti sen verran hyvltä, että kotiin piti lähteä. Kun on herännyt ennen viittä (joo, taas niin kävi), niin turnauskestävyys ei ole parhaimmillaan. Mutta kivaa oli niin pitkään kuin sitä kesti. Seuraavan kerran varmaan pääsemme jo terassille, kun tämä aika vaan rientää, kuluu kovin nopeaan.
Vähänkö harmitti, kun ajattelin, että olisin kotimatkalla poikennut vielä Kurvissa 24 h-Eilepassa, kun justiinsa meni bussi nenulin edestä. Ajelin Kallioon metrolla vain huomatakseni, että se Kurvin Eilepa on remontissa. Kiinni. Kiukustutti. Kävelin bussipysäkille ja otin ensimmäisen naapurilähiöön menevän bussin, kun sitä omaa olisin joutunut odottelemaan 15 minuuttia ja kylmä oli. Tuli sitten vähän lenkkeiltyäkin illan päätteeksi. Valitettavasti sekään ei tuonut unta. Kaivelin jo uniavustepurkin valmiiiksi, viimeistään sunnuntaiyönä tämä saa loppua. Unen vähyydestä kärsii nykyään moni muukin, en minä ainoa ole.
Josko minä tänään pääsisin vihdoin pelaamaan roolipeliä? Aie on ainakin vahva.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Ikäni nukahtamisongelmista kärsineenä löysin vihdoin ratkaisun melatoniinista, jota kroppa ilmeisesti ei vain tuota. Kolme milliä naamariin tuntia ennen aiottua uinahtamista, ja olen ainakin puoli vuotta jo nuijanukuttanut itseni ilman ongelmia... Jollekulle vähemmän häiriöiselle saattaa riittää se yksikin milli, joka on luontaistuotekauppojen sallittu annoskoko.
Olet jo kolmas, joka on melatoniinia ylistänyt. Kai minun pitäisi sekin vielä testata. Mutta kun se ensin pitäisi muistaa ostaa ja sitten pitäisi uskaltaa kokeilla.
Minussa piilee pieni muutosvastarinnakko. Tiedän. Se ei ole hyvästä ihmiselle.
Jos haluaa olla ilman lisätroppeja, kannattaa muuttaa rytmi ihmiselle sopimattomaksi. Lekurin mukaan aamuyön ja aamun 02 -06 völisenä aikana nukuttu häiriötön uni on kaikkein tärkeintä. Sen olen huomannut nyt parin viikon ajan mitä kotona olen ollut, sillä normaalisti herään klo 04.00 ja olen jo varhain illalla valmista kauraa sänkyyn, mutta nyt kun ei ole tarvinnut heti aamusta lähteä mihinkään ja herään 06 - 07 väliin niin illalla ei tahdo saada unta ja tulee tepattua jalkeilla puolille öin.
Tosi juttu ja sitä voi itse kukin kokeilla, aiemmin unirytmini oli 21.00 - 04.00, nyt se on puolilta öiltä tai yhdestä aamukuuteen. Toimii ainakin meikäläisen kohdalla.
Ei ole nukkuminen helppoa täälläkään. Nukahdan helposti, mutta parin tunnin jälkeen herään, nukahdan uudestaan, herään uudestaan ja siinähän se yö meneekin mukavasti. Päivällä väsyttää.
Kun on ajoissa kotona, niin ei mene seuraava päivä piloille :)
Oletkos koskaan kokeillut Melatoniiniä? Minä sain sillä unirytmin kohdalleen. Suosittelen.
Meidän äiti ei tee teidän äitin ruokia, mutta käyttää melatoniinia. Ei kylläkään läheskään aina auta.
T: Satuilija
Kiitos kommenteistanne jälleen kerran. Unirytmin muuttaminen ei valietettavasti auta, sitä tuli kokeiltua työttämänä ollessa. Vaikka menin nukkumaan 23 - 24, niin silti heräilin 04-05. Parempi siis mennä ajoissa nukkumaan, että saa sen 6-7 h unta. :-D
Kai minä melatoniinia sitten hankin kokeiluun. Nimittäin viime yön pikkupillerin jälkeen en meinaa saada silmiäni pysymään auki, mutta uni oli aivan yhtä katkonaista. Hereilläkin olin aamuyöstä, onneksi oli aikaa jäädä sänkyyn makoilemaan.
Mutta se siitä. Kyllä tässä pärjää.
Lähetä kommentti