Sain elämäni ensimmäisen juurihoidon.
Siinä se taas nähtiin, yhteiskunnan säästäminen. Jos olisin joulun aikaan päässyt hammaslääkärille, ei lohjenneen hampaan juureen olisi kerennyt levitä tulehdus. Ei se mikään ihme, että hammasta alkoi särkeä viime aikoina. Tekisi mieli valittaa jonnekin, mutta minnekäs valitat. Seuraava hoitoaika on 2,5 viikon kuluttua. Vasta, hoitopaikassa kuulema riittää ehkä hönkää noin kahdeksi viikoksi.
Onneksi papereissani lukee vahvasti boldattuna, että hammaslääkäripelkoinen. Kiitos siitä peruskoulun aikaiselle kouluhammaslääkärilleni "Suu auki! Enemmän auki!". Tämän päiväinen neiti puudutti minut niin perusteellisesti, että vieläkin puolet päästäni on vasta tulossa kotiin. Eiköhän ensi yönä burana maistu. Sen verran psykologista silmää hän kuitenkin omasi, että kun huomasi minun kertaalleen pyörtyvän jo siinä vaiheessa, kun hän avasi hammasta (unohdin hengittää, kun jännitin, tuli mieleen se kerta, kun piilolinssejä kokeilin), että kertoi vasta sen jälkeen kun olin noussut ylös penkistä, että hän sitten teki minulle juurihoidon. Kehuin häntä, että teki juuri oikein, todennäköisesti nimittäin olisin pyörtyillyt silkasta kauhusta useamminkin kuin vain kerran.
Asiaan kuuluvaa musiikkia tarjolla ohessa. "Mikään ei siis muuttunut, me luultiin, kaikki muuttuu."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Auts!
Voin hyvin ymmärtää tuskasi ja pelkosi. Itse pelkään hammaslääkäriä ihan kamalasti ja minultakin kiitos lähtee kouluhammaslääkärin suuntaan...
*brrhh* Pitäis mennä, tiedän, mutta jo ajan varaaminen tuntuu ylivoimaiselta... :-/
Hammaslääkärit ovat itsestään saatanasta mutta kiitos nykytekniikan ja - metodien, nuo räyhähenget ovat muuttuneet kristillisempään suuntaan.
Sulle kuitenkin haluan toivottaa mitä parhainta naistenpäivää ja moiskautanpa samalla pusunkin <3
Minäkin pelkäsin joskus ennen, mutta nyt en enää. Kunhan saan kunnolla puudutusta ja siirrän ajatukseni varpaisiin, kaikki menee hyvin. Saatan jopa torkahtaa poran surinaan.
Minulta loppuu kyky hengittää heti kun se karmea inisevä pora pannaan päälle (puudutuksesta huolimatta). Onneksi nykylääkärit ottavat pelot huomioon tosi hyvin.
Taas tuli pakit työrintamalla: muutaman vuoden takainen tradenomi-koulutus ja parin vuoden työkokemus kahdella eri työnantajalla peittosi alan ainoan oikean koulutuksen ja yli 20 vuoden kokemuksen omalla alalla. Sylettää................
-Kissa-
Pitäs mennä... ei millään uskalla.
Kiitos kommenteista, toverit. Nykyiset hammaslääkärit ovat ihania, hyvinkoulutettuja, ymmärtäväisiä, asiansaosaavia ja oikeasti asiakkaalle hyvää tahtovia ammattikuntansa edustajia. Valitettavasti meitä kauhuskenaarioita päässämme kehitteleviä vielä riittää sen edellisen lääkärisukupolven jäljiltä.
Onneksi nykyään on toisin. Jo alkaen siitä, että suurin osa lapsista näyttää menevän hammaslääkäriin vanhempansa kanssa. Olisipa minullakin ollut joku puolustamassa sitä hirviötä vastaan, vaan kun ei ollut. Yksin sinne piti mennä ja ulkopuolella odotti lauma luokkakavereita vuoroaan. Hyi kamala.
Niin ja Kissa, otan osaa. :-( Kunpa saisit töitä! Itse taas mietin, että puolen vuoden kihlaus saattaa tässä tapauksessa olla ihan hyvästä, on vähän kaiveltava lisää, millainen työpaikka tuo oikeastaan onkaan.
Ehkä pitää kuitenkin jatkaa paikan etsimistä. Vähän epäilyttää nyt.
Lähetä kommentti