sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Kun maailma ei riitä

Olen herännyt jo kolme kertaa tänään. Kaksi kertaa sängystä ja kerran sohvalta. Mietin, pitäisikö herätä vielä kerran, mutta voi olla, että sitten en enää nukahtaisi illalla. Toisaalta on kyllä sellainen olo, että voisin nukkua koko päivän ja yönkin. Olen aivan naatti.

Eilinen ilta oli riemukas. Ystävien luona tein kasvis-lihaliemifonduen (kasvisliemipohja pakastimesta, pari lihaliemikuutiota ja pari desiä punkkua), pojat taas juustofonduen. Niihin dippasimme naudanlihasuikuloita, jättikatkaravun pyrstöjä, vaivaamatonta leipää ja kasviksia. Tyhjensimme pari pulloa punaviiniä ja pullon jallua. Jälkiruuaksi nautimme suklaafondueta, vaahtokerkkeja, banaania ja päärynää. Taksi vei minut kotiin puoliyön aikaan, olin sekä ruoka- että juomahumalassa, mutta en pahasti. Ei edes päätä särkenyt tänään, kun ensimmäisen kerran heräsin. Janotti ja sormet olivat nippu nakkeja, suolaa taisi tulla viikon annos.

Sen sijaan nukuttaa. Sanoinhan jo? Väsyttää niin paljon, etteivät silmät pysy auki. Mutta oli kivaa, hihittelyä taas riitti. Tällä kertaa emme tosin pelanneetkaan, mutta tuleehan noita muitakin kertoja.. Että mie sitten rakastan ystäviäni, siinä mielessä olen upporikas. Hyvää yötä! Tai päiväuniyötä. (Ehkä viime viikollakin on jotain tekemistä väsymyksen kanssa. Työ vie energiaa, kun opettelee uutta intensiivisesti.)

2 kommenttia:

Kionaya kirjoitti...

Nukkuminen on joskus parasta. Näe kauniita unia.

-kummitus- kirjoitti...

Unta riitti! Ja ihme kyllä, taidan nukkua ensi yönäkin. Aivojen sopiva rasitus lisää unen tarvetta. Se vääränlainen rasitus taas valitettavasti lietsoo unettomuutta. Raja on häilyvä.