maanantai 30. syyskuuta 2013

Sukulaisvierailu

Perjantaina rakentelin evästä, katsoin telkkaria ja tyhjensin yhden pullollisen kuohuviiniä. Onneksi ymmärsin omaa parastani, menin unille jo puolen yön aikaan. Niinpä lauantaiaamuna kun lenkkikaveri soitti, että joko mennään, olin valmis kuin lukkari sotaan. Aurinko paistoi ja mieli oli kevyt.

Lintueläinten kokoontumisajot
Ensimmäistä kertaa tulimme muuttaneeksi reittiä, kun tahdoin nähdä uusia puolia Helsingistä. Se olikin hyvä ratkaisu. Maisemat olivat kauniita, eikä tuulikaan vaivannut, vaikka meren- ja joenrantaa tallustelimmekin, ennen kuin käännyimme tuttuun ja turvalliseen metsään.
Loppumatkasta tuli vähän kiire, kun vatsa alkoin toimia. Kuuluvat kurahdukset enteilivät suurta alkuräjähdystä, joten jouduin lopettamaan kävelyretken kesken ja kirmaamaan bussilla kotiin. Sanotaanko niin, että ajoitus oli kohdallaan. Hetkeäkään en enää olisi viihtynyt housuissani. Kerkesin kuitenkin tupakoivan Iineksen kuvata, olen sitä ihaillut joskus bussin ikkunasta.

Iltapäivällä sain lähes kaiken valmiiksi, ennen kuin veli, vaimonsa ja veljentytär avopuolisoineen saapuivat kylään. Ruokaa olin luvannut ja sitä tarjosin, sopivat ruokajuomat mukaanlukien. Haiskaa oli, me emme mitään maanhiljaisia ole, vaikka niin kuin veljeni sanoi, se ei meille luontaista lapsuudesta olekaan. Veljeni sanoin vanhempamme eivät koskaan nauraneet yhdessä tai yhtä aikaa. Siinä voi olla totuuden hiven, ja sieltähän se minunkin ylimääräinen vakavuuteni tulee.

Mutta lauantai-iltana vakavuudesta ei ollut tietokaan, kun vielä baarikierrokselle läksimme. Muutaman juottolan jälkeen saatoimme veljen vaimoineen hotellille. Nuoret lähtivät vielä omille teilleen (kyseessä tosin oli jo toinen nuorisojoukko, kälyni veljentytär ystävänsä kanssa, heki olivat liittyneet seurueeseen jossain välissä) ja minä taas omille retkilleni ja retkiltä kotiin.

Sunnuntaina väsytti. Ei sille mitään voi. En vaan jaksa. Oikeastaan väsyttää vieläkin, onneksi edes tänään pääsin pyykkitupaan. Alkoi puhtaiden aluvaatteiden kasa oudosti pienentyä. (Henkisellä puolella on joku outo apeus menossa, mutta mene tiedä, siihen ei kannata takertua, tekee vielä pesän.)

Ei kommentteja: