Auringonnoususta auringonlaskuun

Koska olen pahnanpohjimmainen ohuttakin ohuemmassa organisaatiossa, joka on vielä kaiken hyvän lisäksi lähes sairaalloisen talousanoreksian kynsissä, olen lyhyen urani aikana joutunut kovin monenlaisten tehtävien eteen. Suurimmasta osasta olen selvinnyt kunnialla, melkoisen suureen osaan keksinyt toimivia edullisia ratkaisuja, osan olen joutunut vain sietämään ja parista kieltäytynyt.

Eiliset toimeni kuitenkin herättivät minussa sen verran kiukkua ja epäreiluuden tunnetta, että sain vihdoin aikaiseksi ensimmäisen työpaikkahakemuksen. Siitä se alkaa. Tänään todennäköisesti kuulen kunniani, koska kieltäydyin iltapäivällä toisesta koiran virasta, mutta evvk. Irtisanoisivat vaan, niin pääsisin hakemaan täyspäiväisesti töitä. Tai toivottavasti eivät, vaan pitäisivät minut niin pitkään, että löytäisin jotain parempaa ja henkisesti haastavampaa. Fyysistä haastavuutta en niinkään kaipaa, toivovat sydämeni rytmihäiriöt.

Sain kunnallisen hammashuollon vastauksen lohkeamaongelmaani. Minulla on aika hampilääkärille 11.12. Kuukauden päivät aion vahvasti yrittää pärjätä apteekista saatavalla väliaikaisella paikka-aineksella. Epäilen hivenen suunnitelman toimivuutta, mutta kun ei särje vielä, niin en vaan osaa vetää kotiin päin tässä asiassa. Sitä kyllä kritisoin, että yhteiskunta säästää väärässä paikassa, juurihoidon tekeminen tällaiselle vahvajuuriselle tyypille on pitkäaikaista touhua. Maksaa sekä minulle että Helsingin kaupungin terveysvirastolle. Sen lisäksi epäilen, että edellisella juurihoidolla (tai sen myöhästymisellä) ja rytmihäröilläni on joku yhteys. Mutta näillä mennään.

Syön uutta verenpainelääkettä. Aloitin puolikkaalla tabletilla. En osaa kolmen päivän perusteella vielä sanoa mitään. Ehkä pientä päänsärkyä, mutta paksut nilkkani eivät ole vielä toistaiseksi paksuuntuneet entisestään. Verenpaine ei ole ainakaan noussut. Ensi viikolla nostan kokonaiseen. Onneksi sokeriarvot ovat pysyneet vain hivenen koholla, mielestäni kiitos menee magnesiumille ja d-vitamiinille. Ja vihanneksille.

Voi olla, että pimeys taklasi minut salakavalasti vajaassa viikossa. Viime viikolla kaikki oli vielä hyvin. Tai sitten olen psykofyysinen kokonaisuus ja työolosuhteiden vaikeutuminen vaikeuttaa myös pääparkani oloa. Mene tiedä. Tahdon talviunille tai lumen valon. NYT.