Eilen sen verran kiukustutti, että sen voimin tein kvartaalisiivouksen. Yleensä pääsen perussiivouksesta imuroinnilla ja pölypintojen puhdistuksella. Nyt otin ja siirtelin huonekaluja luututakseni lattiat. Laminaatti on kieltämättä ihana lattiamateriaali, vaikka koivunväriä inhoankin. Vielä minä joskus rikastuessani vaihdan sen vaaleanharmaaksi. Samalla rikastumishetkellä suoritan myös keittiönkaappiremontin. (Mutta elkää kuolko jännitykseen sitä odotellessanne, ei ihan heti nimittäin tapahdu näillä tuloilla.) Seuraavan kerran suuri siivousvimma iskee todennäköisesti vuodenvaihteessa. Pitäähän vuodenvaihde vastaanottaa karistamalla vanhan pölyt pois nurkista.
Imuroin myös patjani sekä tyynyt. Vesi-imuria käyttäessään valitettavasti näkee, mitä jännää ihmisen ihosta irtoaa. Eikä asiaa auta, vaikka miten vaihtaisi lakanat. Puistatus. Mutta onneksi on imuri ja onneksi ymmärrän käyttää sitä. Suosittelen sitä lämpimästi muillekin. Samoin kannattaa patja kääntää säännöllisesti ja pestä tyynynsä. Minun pitäisi päästä Iikkeaan ostamaan uusi petauspatja. Näköjään kuusi vuotta on hyvä vaihtoväli.
Saunan jälkeen tuijottelin telkkaria proseccon ja katkarapu-tonnikalapiirakan kanssa. Sitten se taas iski, ihmisikävä. Tein lähtemisen maailmanennätyksen ja kerkesin vielä neljäksi tunniksi ravaamaan baarista toiseen. Tapasin hauskoja ihmisiä, nautin virvoittavia juomia ja ajelin taksilla kotiin. Hieno keikka, hammaskin unohtui hetkeksi. Ja mikä parasta, pesin naamani sekä hampaat kotiin päästyäni. Sain jopa hammaskiskon suuhuni, etten vaan tee pahempaa vahinkoa hammaskalustolleni.
Mutta kyllä taas pelottaa. Mie en kestä, jos joudun juurihoitoon. Ahdistus. Mikä helevetti siinä on, että ihminen viittäkymmentä lähestyessään ei tervettä päivää näe? Aina jotain paskaa luvassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti