Upeeta ja mahtavaa

Koska selvisin sunnuntaista hengissä (annos rytmihäröilyä), päätin juhlistaa asiaa tilaamalla lomaretkelle Pohjoisempaan Suomeen junapiletit. Kallista, mutta antaa mennä, kun kerran vapaata on. Kuitenkin vietän joulujuhlan kotona, niin saan lepoakin. Sitä paitsi ystäväpariskunnalla on minulle oma huone. Sitä olen oppinut etenkin vanhemmiten arvostamaan kovin, koska uneni eivät ole osoittaneet lopullisen paranemisen merkkejä, herään liian herkästi ja liian aikaisin. Äiteetäkin toki matkalla on käytävä moikkaamassa, todennäköisesti vietän hänen kanssaan päivän, niin eiköhän se taas kesään saakka riitä. - Pakko riittää, enempään minusta ei ole, olen viallinen ihminen.

Sunnuntaista selviämistä edisti kovin kävelyretki pitkin Vantaanjoen vartta. Keskustelun aiheet olivat synkeitä, kävelykaverini isä oli poistunut nopean ja jotenkin turhan sairastelun jälkeen 1,5 kuukaudessa. Yritin lohduttaa häntä, että ainakaan isänsä ei kitunut ja jos hän tahtoo, niin voi aina potilasasiamiehen kanssa selvittää, onko kaikki mennyt oikeassa järjestyksessä. Siihen hän jo tosin itsekin totesi, että eihän se hänen isäänsä takaisin tuo, mutta kun kuitenkin mielessä kaihertaa.

Ihmettelin suorastaan ääneen tajutessani, että kuntoni on salakavalasti parantunut. En puuskuta enää kuin pienenpieni veturi. Minä jopa juttelen kävellessäni! Itse asiassa olisi melkein jo vara vähän nostaa vauhtia, mutta siihen emme vielä sunnuntaina ryhtyneet, kun pelkäsin niiden rytmihäiriöiden hyppäämistä kehiin. Sen sijaan huomasin, että taas on sijoitettava ulkoiluvaatetukseen, tarvitsen kerraston. Minulla ei nimittäin ole yksiäkään ainoita pitkiä kalsareita, eikä sukkahousuja. Eikä pitkähihaista alupaitaa. Rimpuloita vaan on kaapit täynnä, ne eivät paljon lämmitä, kun alkaa näköjään lämpötila vihdoin laskea.

Maanantaiaamun törsäyshetkellä sitten sijoitin urheilukerrastoon, hinnaksi tuli 40 euroa. Ei paha, kun se on vielä joku hellyhansseni ja paita on fuksian värinen. Hah!

(Nyt jos taas saisi unta. Tämä ei jotenkin ole kivaa - etenkin kun tietää, että huomenaamulla pitää taas herätä töihin. Edit 06:40 Elämästäni tulikin jännempää kuin arvasinkaan. Iski sen verran räyhäkkä rytmihärö, että soitin jopa terveysneuvontaan. Sieltä ohjeistettiin ottamaan yhteyttä hoitavaan lääkäriin heti aamusta, ja jättämään uusi lääke syömättä, todennäköisesti meillä on syyllinen. Verenpaine huiteli jossain päälle 160 pahimmillaan. Minua vähän pelotti.)