Elämme aikaa, jolloin joulupukki tuo uusia jaksupaituleita. Toivoisin niin ainakin, koska vanhat ovat aivan rikki. Töissä pitäisi taas maailma saada valmiiksi klassiseen puolivuotisrytmiin, toinen maailmanvalmistumishetkihän tulee juhannuksena. Tai viimeistään heinäkuun alussa. Mutta valmistan tämän joulumaailman ensin, vaikka ihan oikeasti alan kohta kirkua.
Suomalainen vuosilomasysteemi ei työpaikan vaihtajaa suosi, ei ainakaan alempaa toimihenkilöä, joka ei saa klausuuleita sopimuksiinsa. Ensi kesänäkään en vielä saa lomaa, koska olin määräaikaisena vuokrafirmalla puoli vuotta. Ja ne vähät lomat kai kannattaisi säästää jonnekin synttäreiden punttuuseen, että saisin ne järjestettyä.
Osansa varmaan tekee työpaikan tunnelma. Yyteet loppuivat, laput on jaettu. On ollut aika katkeria kommentteja liikkeellä, minäkin olen niistä osani saanut. Kaikesta säästämisestä ja muusta p*skasta huolimatta kaivelin kaappeja ja löysin joulukoristeet, jotka levittelin pitkin aulatilaa, edes vähän iloa silmille ja sielulle. Lähetin glögikutsut perjantaille - taas ihan omatoimisesti, keneltäkään kysymättä. Sanokaa vaan, siitä saan vielä kuulla. Mutta kun tää on mun luonto.
Aamulla herätyskello soi juuri sopivasti, unessa alkoivat sellaiset kutistetut alkuasukkaiden päät laulaa uhkaavalla nuotilla. Minulla taitaa olla pikkuisen stressi. Onneksi ensi viikolla edes saa olla poissa hetken ja unohtaa työt. Onneksi aloitin taas kävelemisen, sydän näköjään kestää sen. Nyt vaan pitää hankkia kävelytikut, että pysyn pystyssä, kun lunta alkaa tunkea ovista ja ikkunoista. Onneksi myös rasituskoetestikutsu tuli - jo tammikuun lopulle, vaikka uhkailivat kolmen kuukauden odotusaikaa. Sokerina pohjalla menen tänään treffaamaan entisiä kollegoja gölgin merkeissä. Kyllä se tästä, on se sujunut aiemminkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti