Näppärä kotitalousihminen

Välillä sitä törmää ohjeisiin, jotka jäävät soimaan takaraivoon. Niin kuin se Kuningaskuluttajan ohjelma, jossa näytettiin, miten helppoa on vetoketjun korjaaminen. Eikä sitä tarvitse edes vaihtaa, kiristellään vain lukkoa.

Kun tuossa muutama viikko sitten lempilaukkuni (marjapuuro-pinkin kankaisen) vetoketju ensin aukesi väärästä päästä ja sitten karkasi kokonaan kiskoiltaan, päätin, etä kassia ei nakata menemään. Säästin jopa vetimenkin. Eilen illalla vihdoin päätin ottaa kassia niskasta kiinni ja perkana. Niin siinä kävi, että vetoketju korjaantui.

Onhan se melkoista askartelua eikä taatusti sovellu kärsimättömälle ihmiselle, mutta kun kyseessä on lempikassi ja paljon tuhlattua rahaa takana, niin jostain pitää säästää. Ei nimittäin ole uuttakaan parempaa vastaan tullut. Tuli opittua uusi taito, se sopii minulle, pienen ihmisen ilo onnistua nimittäin. Saa nähdä, kestääkö korjaus vai pitääkö laukku oikeasti viedä jonnekin ammattilaiselle hoitoon, mutta eroon en kassista tahdo. Se on nätti kesäkapistus, mutta en malttanut luopua siitä talveksikaan.

Sain sittenkin lähes kaikki lomalle suunnittelemani toimet tehtyä. Chilit jäivät istuttamatta, mutta toisaalta musta kuu on vasta ensi viikolla, sen jälkeen olisi paremmat kasvun mahdollisuudet. Kaamosvalotkin ovat vielä parvekkeella, ne voisin riipoa pois ensi viikonloppuna. Samoin jäivät tilaamatta ajat lääkäreihin, mutta sellaista se nyt vain on. En minä sinne olisi päässyt kuitenkaan. En jaksa oikeasti nähdä vaivaa ja töissä en kerkeä nähdä.

Siitäpä tulikin mieleeni, että töissä oli pelottavaa. Kahdessa päivässä oli muodostunut ruuhka. Meinasivat hanskat tippua, kun avasin meilin, mutta sitten vaan aloitin sitkeästi. Tänään suman purkaminen jatkuu, mutta tulipalot on sammutettu. Ja ehkä firman muuttokin etenee päätökseen tällä viikolla. Mielenkiintoista, jäljellä olevat vaihtoehdot ovat minulle molemmat mieluisia.