Tehokas viikonloppumatka on taas takana. Minulla on Tampereella niin ihania ihmisystäviä, että siellä on ilo käydä. Ongelmana tietenkin vain on, kun kaikkia tahtoisi nähdä, tulee vähän sellainen verenmaku suussa-urheilujuhlan tuntu.
Kaksi paikallisopasta haki minut junalta, matkasimme suoraan musiikkivisaan, tulimme siellä kakkoseksi. Jatkoimme kaupungin halki ravintolasta toiseen. Valomerkin jälkeen minulle tehtiin munakasta ja juotettiin puoli pulloa kuplivaa samalla kun kissa "rakasti" minut karvaiseksi ja kuolasi päälleni. Täydellinen päätös ensimmäiselle päivälle!
Nukuin vain kerran heräten aina iltapäivään. Sain myös kuohuviiniaamiaisen, paremman kuin hotellissa konsanaan. Minut vaihdettiin saattaen hotelliin, minkä aulasta toinen ystävä haki minut syömään. Saludissa natustelin jumalaisia karitsankyljyksiä. Sattuneesta syystä minua tituleerattiin kannibaaliksi. Juoma oli maukasta, pääruuan hintaan kuului salaattipöytä (ei hassumpi) ja jälkiruokajuustot. Siihen nähden hinta oli edukas ja vatsa tuli täyteen.
Ajelin taksilla lähiöön, missä osallistuin 40-vuotissyntymäpäivien rääppiäisiin. Olin onnekkaasti muistanut jopa ottaa hankkimani lahjan mukaan. Pieni asunto oli täynnä väkeä, lymyilin laitamilla aluksi, mutta hitaan alun jälkeen taisin olla viimeinen vieras, joka poistui paikalta - taksilla tietenkin. Nukuin kuin tukki muutaman tunnin, kävin hotelliaamupalalla ja nukuin aina kahteentoista saakka. Kävelin rautatieasemalle, luin kirjaa ja puuskutin. Junassa torkuin, kotiin oli ihana päästä. Torkuin lisää, tuijotin telkkaria, menin unille.
Olen edelleen sitä mieltä, että ihmiset ovat ihania! Ystävät ovat upeita. Minä olen aika kamala. En ehkä ole ihminen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti