Keskiviikon lahjontatilaisuus italialaisruokien parissa oli viehättävä kokemus. Oli siis ihan oikeasti hauskaa, vaikka taka-ajatuksena toki oli meidän saamisemme asiakkaiksi. Tiettyä myötämielisyyttä kieltämättä oli liikkeellä, kun pääsin kotiin puolen yön punttuussa. Tuliaisena oli vielä kunnon
jaappanialaistyyppinen veitsi, niin ei haitannut paidan sotkeentuminenkaan. Pestähän se toki piti vielä yöllä, saamastamme essusta nimittäin irtosi mustaa väriä ja minulla tietysti oli päällä valkea pellavapaita.
|
Paahtopaistipaloja valeltiin voilla - sitä oli PALJON! |
Söimme antipastoa, sitten äyriäistortellineja sahramikastikkeessa, pääruuaksi tuli karitsanpaahtopaistia, pieni granité aikuiseen makuun ennen vuohenjuustotiramisua puhdisti kitalaen. Ja tietenkin kahvi avec. Juu. En nukkunut kuin viisi tuntia. Olin erittäin erittäin väsynyt ja nälkäinen koko torstain. Mistä ihmeestä se johtuu, että jos syöt hyvin, niin seuraavana päivänä on kahta kamalampi nälkä?
Lupasin tehdä karjalanpiirakoita. Se tarkoittaa sitä, että pitää
keittää puuroa. Onneksi heräsin tänä aamuna jo ennen kellon korinaa,
panin puuron tulille ja ryhdyin muutenkin miettimään kauppalistaa. Minua
varten on hankittu
mutteripannu, haalin mukaaan soveliasta kahvia.
Ruuaksi on luvattu pihvejä, käyn viiniä. Pääsen saunaan, tarvitsen
siideriä. Jälkiruuaksi tulee piparia, eiku...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti