Rauha

Ihmemies sairastui. Mielenterveys ryhtyi järkkymään pari vkoa sitten. Nyt hän on niin aggressiivisessa ja maanisessa vaiheessa, etten uskalla olla hänen kanssaan missään tekemisissä enää. Eivät kyllä enää uskalla muutkaan ystävät. Selvisin suhteellisen vähällä fyysisesti, psyyke nyt kolahti enemmän. Eilen illalla pelkäsin henkeni puolesta ihan oikeasti.

Häntä on yritetty saada hoitoon useampien ihmisten toimesta. Mutta kun hullun mieli on ovela, niin karkuun hän on luikahdellut. Joudun siis hylkäämään hänet hädän hetkellä, ehkä vaihtoehtojen puute vie hänet päivystävälle. Tai sitten hautaan. Mutta kukin tekee ratkaisunsa itse enkä minä voi omaishoitajaksikaan ryhtyä. Olisi hienoa, kun voisi sanoa, että jos hän paranee, voisin miettiä uudelleen, mutta taisi koko jumalan juna mennä jo.

Olen surullinen, on tässä osa itsesääliäkin, mitäs taas läksin. Onneksi töihin pitää mennä vasta maanantaina. Saan levättyä. Jätän kirjoittamisen hetkeksi vähemmälle, minulla kun ei taida olla mitään sanottavaa. Paitsi että on ihanaa olla kuitenkin elossa ja rauhassa.