keskiviikko 17. elokuuta 2011

Elämä on kuin ratikka - jos yksi jättää, tulee perästä toinen (mutta koska?)

Rakastan julkista liikennettä, senhän te jo tiedätte. Etenkin rakastan pääkaupunkiseudun julkista liikennettä, koska käytän sitä joka päivä. Suhteeni busseihin, juniin, metroon ja ratikoihin on kuin suhde rakkaaseen, mutta ärsyttävään sukulaiseen; jos se mokaa, minä märisen pitkään ja hartaasti, mutta rakastan silti.

Edinburghissa olivat aikanaan purkaneet ratikkakiskot pois (v. 1956), mutta nyt siellä on taas viritys uuden raitiovaunuverkoston (tai suoran) aikaansaamiseksi. Olisitte kuulleet Donin (oppaamme) kohkaamisen asiasta. Rataa on rakennettu kuin Iisakin kirkkoa, sen piti olla valmis tänä vuonna. Ei ole. Itse asiassa jo valmistunut pätkä menee uusiksi, koska raideleveys oli lipsahtanut vääräksi. Meitä kyydissä olijoita tarina nauratti, etenkin kun Don osoitti meille kritisoijien julisteen, jossa toimivana raitiovaunujärjestelmänä Helsingin. Ja tottahan se on, ottaen huomioon arktiset olosuhteemme, jopa ratikka toimii meillä yllättävän hyvin!

Otsikkovertauksestani sen verran, että ajattelin uskaltautua tapaamaan yhden tyypin. Jos se ratikka ei pelitä, odotan sitten seuraavan, mutta pakko kai se on vilkaista minne tarjotuilla raiteilla pääsisi. Eipähän tule sitten kaduttua aikanaan. Mutta se siitä, enempää yksityiskohtia en tarjoa.

13 kommenttia:

kukkis kirjoitti...

Vau! Hieno homma! Ei kun menoksi! (Sori tyhjäpäiset kommenttini. Olen liian tottunut facebookin tykkäysnappulaan, en osaa enää sanoa mitään - jos olen koskaan osannutkaan.)

Anonyymi kirjoitti...

Kadehdin sinua. Itse olen avioeron jälkeen jämähtänyt tilaan, jossa en voi ajatellakaan riskeeraavani mielenrauhaani uuden ihmissuhteen kanssa. Mun excuse on se, että odotan, että nyt 15-vuotias tyttäreni muuttaa pois kotoa - sen jälkeen aloitan elämän. Eli kolmen vuoden kuluttua ;-( Noin suunnilleen. Eri asia sitten on, huoliiko minua enää siinä vaiheessa kukaan. Kun omatkin vaatimukset on kohtalaisen korkeat.....
Mutta onnea sinulle sen "ratikan" kanssa.

-kummitus- kirjoitti...

Eipäs nyt nuolaista siellä ennen kuin karhu on kaadettu! Jos mie suostun tapaamaan jonkun, se ei vielä tarkoita mitään. Tällä tiellä on paljon henkisiä esteitä voitettavana.

Älä anonyymi odota, jos kohdalle sattuu. Mutta jos teet niin kuin minä, etkä itse tee mitään aloitteita, saattaa olla, että joudut odottamaan pitkäänkin. Vaikkei mulla juuri vaatimuksia ollutkaan, että kunhan on ihminen, elättää itsensä ja on kiva. Katsotaan nyt sitten.

Tiina kirjoitti...

Tsemppiä tapaamiseen! Sittenhän sen näkee, onko väärä raideleveys! ;)

Mymskä kirjoitti...

Aina kannattaa katsoa. Jos ei raideleveys täsmää, niin ainahan tulee uusia.

Kiona kirjoitti...

Hyvät kriteerit, elättää itsensä ja on kiva. Ei sitä kai muuta tarvitsisikaan. Onnea ratikkamatkaan!

Anonyymi kirjoitti...

Jesh! T. Eevis

Puhuri kirjoitti...

Toivon, että on kiva! (ja ihminen ja taloudellisesti omavarainen tietty myös)

Anonyymi kirjoitti...

Epistä aloittaa kertomaan ja sitten ei kerrokaan.
T: Satuilija

ambra kirjoitti...

Bliikke lisää yksityiskohtia! No ei nyt kai oo pakko :D , mutta kuulostaa kivalta ja rohkee muikkeli sinä! Toivottavasti se tyyppi on kiva ja hauska :)

-kummitus- kirjoitti...

Mie olen ihan kuulkaas oma tavanomainen idiootti-itseni näidenkin juttujen kanssa. Mutta joo, kivaa oli. (Sehän varmaan riittääkin?)

ambra kirjoitti...

Se riittää1

Mymskä kirjoitti...

Se on pääasia.