Matkapäiväkirja - keskiviikko Ylämaalla

Sovimme molemmat kirjoittavamme keskiviikon matkaohjelmasta, siinä nimittäin kerrottavaa riittää ja molemmilla olivat kamerat tanassa taajaan. Tilasin meille etukäteen paikat The Hairy Coolta. Kyseessä on suhteellisen tuore yritys, jonka perustaneet herrat olivat ensin jollain isolla paikallisella opasfirmalla töissä ja kyllästyivät siihen kusetukseen, jota joutuivat työkseen tekemään. Niinpä nämä kaksi huimapäätä perustivat firman, ostivan vanhan bussiraasun, kunnostivat sen ja pyörittävät yritystään erittäin jännittävällä toimintaperiaatteella. Matkasta ei etukäteen makseta mitään (varaussivustolla tosin varatessa annetaan luottokorttinumero, mutta sitä käytetään vain no show tapauksessa). Matka maksetaan vasta kierroksen lopussa, asiakas saa antaa sen verran kuin ajattelee kierroksen arvon hänelle olleen. Kannattaa käydä lukemassa juttu heidän sivuiltaan, ihana tarina!

Ja mikä kierros Skotlannin ylämaalla! Juma! Älyupeeta! Oppaamme Donald, the Don, on uskomaton jutunkertoja. Kello 8:30 - 18:30 välisenä aikana puhetta tuli Skotlannin murteella niin paljon, että väkistenkin päähän tarttui jotain. Ja ne maisemat! Ei kuulkaas kuvat riitä kertomaan, menkää itse ja kokekaa se juttu! Ja sitten kun joku viisas vielä menee ja kokee sen ja perustaa samanlaisen vaikka jonnekin pääkaupunkiseudulle, niin tekee kulttuuriteon.

Jos nyt vähän jotain pitää vinkua, niin bussimme Irene oli aika ahdas. Mutta kyllä senkin kesti, tai kesti lähes loppuun saakka, viiden maissa aloin kiemurrella ja kierroksen jälkeen venyttely teki poikaa. Mitäs me sitten näimme:

Ensin ajelimme pitkin vuonon rantaa: the Firth of Forth - kaksi siltaa tuli nähtyä. Kolmas on jo rakenteilla Queensferryn kupeessa. Sen jälkeen huruuttelimme yhdelle monista Wallacen muistomerkeistä. Tämä oli kuulema tärkeimmästä päästä Stirlingin liepeillä, koska se elokuva, mikä se nyt on, äääh, Mel Gibsonin Braveheart kertoo tyypistä. Siis siitä Wallacesta ja suuresta taistelusta, joka käytiin Stirlingin sillalla. Tiedätte varmaan elokuvasta enemmän kuin minä, mutta se ei kuulema aivan pidä paikkaansa. Wallace on ollut sivistynyt ja varakas kaveri eikä mikään maalaisjullikka.

Stirlingistä pompahtelimme Lake of Menteithille, joka toi mieleen suomalaisen järvimaiseman. Don asustelee siellä, siksipä pysähdyimme hänen mielestään hänen lapsuutensa kauneimmilla paikoilla. Komeet oli huudit! Ja juuri kun meille alkoi tulla kiljuva nälkä, Donald ohjasti meidät Aberfoylen kylään. Siellä lounastimme The Forth Innissä, tuli kuulkaas Emmendaalit ja muut brittisarjat mieleen. Itse söin vuohenjuusto-lammasburgeri ja nautin pullollisen Thistly Crossia, johon rakastuin aivan totaalisesti. Mikä hedelmäisyys! Siitä olisi ollut vahvempikin versio, 7-prosenttinen, siihen en uskaltanut lounaalla ryhtyä. Burgeripihvini lammas oli varmaan juoksennellut edellisenä päivänä pitkin nummia, niin maukasta se oli. Ranskanperunoita oli taas rekkamiehellinen, enhän mie niitä jaksanut edes syödä.

Matka jatkui ylös luonnonpuistoon, googlatkaa vaikka seuraavat
- Loch Druckie, villinä kasvavaa sormustinkukkaa ja rhododendronia, paljon kanervaa ja sammalta, Lappi-vaikutelmaa! Vähän niin kuin meillä kansallispuistot.
- paikallisia lehmiä, hairy coos, varmaan parempia kuvia luvassa Ajatusmurusissa.
- Loch Katrine, täällä nautimme kävelyretken jälkeen iltapäiväkahvit ja kakkua. Minä sitten rakastan suklaakakkuja, niitä on ihanaa testailla eri ympäristöissä.

Viimeinen kohteemme oli Doune Castle, joka taitaa olla melkoinen must Monty Python-fanelle: "Who´s castle is this?" Siinä vaiheessa me olimme jo niin ryytyneitä, että makoilimme vain nurmikolla varjossa ja venyttelimme itseämme.

Arvatkaa ketkä söivät kotona illalla. Ei ollut meistä minnekään lähtijäksi. Aurinko, ikimuistoiset kokemukset sekä Irene-bussin epämukavat penkit olivat väsyttäneet meidät aika tehokkaasti. Kyllä kuulkaas uni maistui. Suosittelen Hairy Coo retkiä kaikille Edinburghiin menijöille enemmän kuin lämpimästi. Mieletön kokemus, huippuhetki! Mutta varatkaa paikkanne etukäteen, bussi oli täynnä (24 hlöä ja Don).

***
Tässä elämässä siirrynkin seuraavaksi Itä-Helsinkiin lounastamaan ystäväni ja hänen lapsukaistensa kanssa. Piknikistä ei mitään tänään tule, mutta sovimmekin olevamme sateen sattuessa sisällä. Illalla pitää taas pakata. Sitä ennen kirjastosta lisää kirjoja ja vaatevalintoja. Ai niin ja syntymäpäivälahjoja kolmelle herrahenkilölle, joista yhtä en tunne. Se vähän vaikeuttaa tehtävää, mutta on näistä selvitty ennenkin.