Joskus on vaan kiva olla ja makailla sohvalla kaukosäätimen kanssa. Menenkin sinne aivan pian takaisin parantelemaan kurkkuuni ilmestynyttä kaktuspalleroa. Onneksi on särkylääkkeitä, aamulla en meinannut pystyä vettä nielemään. Olen huono sairastaja, sitä paitsi huomenna alkaa iso kokous töissä, ei minulla ole sairasteluun edes aikaa.
Eilen esittelin nuorukaisen ensimmäiselle ystävättärelleni. Ilmeisesti vaikutelmat olivat hyviä molemmin puolin. Minä olin tyytyväinen, koska tahdon pitää herran elämässäni, niin helpottaa, jos myös ystäväni häntä jaksavat ja hyväksyvät hänet. Ohjastin taas ruuanlaiton saloissa, ohjeiden mukaan nuori herra rakenteli bulgurin ja salaatin kanssa tarjottavaksi kookoskanaa ja pekoni-ruusukaalipaistosta. Olikin melkoinen nälkä, kun ruoka valmistui vasta lähempänä yhdeksää illalla, enkä ollut syönyt kuin aamupalan.
Oloni on hivenen epätodellinen, where´s the catch?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti