lauantai 6. elokuuta 2011

Elämää on tämäkin

Mymskä oli jostain napannut top 5 katumusaiheet kuolinvuoteella. Ajattelin minäkin katsoa, onko minulla tämänhetkisen tilanteen valossa jotain kaduttavaa, jos viikatemies korjaa.

1. Olisinpa elänyt elämää jonka itse tahdoin, enkä noudattanut muiden toiveita.

Olen elänyt itseäni miellyttäen ja kuunnellen kaikilta niiltä osin, joilta olen pystynyt. Olisin tahtonut lukion jälkeen mennä merimieskouluun, mutta kun eivät kansimiehistöön ottaneet tyyppejä, joilla on niin huono näkö kuin minulla, niin se ajatus oli pakko jättää. Muuten olen mennyt aivan omia latujani, ladulla tosin ei ole ollut mitään vahvaa ennakkoreittiä, vaan olen matkustanut sinne minne nenä näyttää.

2. Kunpa en olisi käyttänyt aikaa työhön niin paljon.
Hahahahahaa. Just joo. En ole. Nuorisotyö osittain tuli myös vapaa-aikaan, mutta se oli vaan otettava sinne. Ja mahtui hyvin. Nykytyö joskus tulee uniin, mutta ei vie vapaa-aikaa.

3. Olisinpa ollut tarpeeksi rohkea ilmaistakseni tunteeni.
Mie olen tässä lajissa aika hyvä. Tosin ilmaisen tunteeni välillä niin diplomaattisesti, että vastaanottaja ei tajua, jos olen kiukuissani. Sitten vaan pitää sanoa toisen kerran. Sitä paitsi olenhan suuria viimeisiä itkijänaisia, sitä en osaa piilotella. Rakkautta olen ilmaissut sekä kumppaneille että ystäville, olen sitä mieltä, että mieluummin liian paljon tykkäämistä kuin liian vähän.

4. Olisinpa pitänyt yhteyttä ystäviini.
Pidän niihin, jotka pitävät minuun. Riippakiviä, vastahakoisia ja ilkeilijöitä en mukanani kanna. Jos en muuten jouda pitämään yhteyttä ystäviini, joutuvat he lukemaan blogiani. Sitten vain odottelen, koska heillä on aikaa haastella kanssani ja kertoa mitä HEILLE kuuluu. Siinä olen vähän huono, yhteydenottamisessa, koska tiedän, että kaikilla on oma elämä, joka vie heidän aikansa. Siksi olen tekstiviestien ja sähköpostien suuri ystävä ja ylin kannattaja.

5. Olisinpa antanut itseni olla onnellisempi.
Mitäs tähän nyt sanoisin? Ei koko ajan voi olla onnellinen, mutta sitä tuskin tällä tarkoitetaan. Silloin kun onnea on ollut tarjolla, olen vastaanottanut sitä molemmin rinnoin, mutta välillä minusta riippumattomista syistä olen joutunut myös olemaan kovin onneton. Aikansa on kestänyt ennen kuin siitä olotilasta on päässyt pois. Minusta on kiva ja sopivaa olla onnellinen, mutta tyytyväisyyskin riittää usein.

Jotta hyvin on mennyt. Entäs teillä muilla?

3 kommenttia:

kukkis kirjoitti...

Lainasin!

-kummitus- kirjoitti...

Ei kun jakoon vain!

ambra kirjoitti...

Jäin pohtimaan tuota listaa - tähän astisessa elämässä hyvältä näyttää, ei kaduta.

Jäin myös pohtimaan, että ois kivaa taas nähdä. Ryhdistäydytäänkö syssymmällä?