Kivaa ja kivempaa

Koska kolmas nimeni tuntuu olevan onnekas paskiainen, ei voi kuin taas kiitellä itseään. Retkeni pohjoisempaan Suomeen onnistui yli odotusten. Keskiviikkona pääsin veljen vaimon kyydissä äitini luokse. Iltasella vierailimme vaimon ja veljen uudella vanhalla kesämökillä, se olikin aivan mieletön paikka niemen nokassa ja tien päässä! Minulla on pieni haavekuva, että voisin kenties ensi kesänä vaikka minäkin viettää siellä muutaman päivän, vaikka siellä ulkovessa onkin.

Torstaina shoppalin äitini kanssa. Hänellä on aina ollut aika onneton suuntavaisto, mutta nyt hän pyöritteli minua aivan turhaan, kun ei raasu osannut liikkua tavanomaisia reittejään. Syy yllä, Kuopion tori on revitty aika railakkaasti auki (jo toista kertaa vähän ajan sisällä, vastahan ne sinne sen parkkihallin pusasivat). On se kaunis tuo Savonmaan sydän! Äidistäni en nyt sano mitään, puistelen vain päätäni sisäisesti.

Perjantai-illaksi menin ystäväpariskunnan luokse kylään, sen jälkeen kun olin muuttanut tavarani äiteen leivistä veliseni keskustakämppään. Ystäväni tietävät, että minua on helppo miellyttää, kunhan vain tarjoaa ruokaa, juomaa ja hyvää seuraa. Sitä saamani piti, illalla natustimme rapusia, fenkoli-savukala-salaattia sekä niin ihania juustoja, että itku meinasi päästä. Etenkin sen hikisensuolaisen kastanjajuuston kanssa. Vielä kun sain kyydin kaupungille, oli maljani ylitsevuotavainen. Parin terassin kautta könysin väliaikaiskotiini vain herätäkseni muutamaa tuntia myöhemmin siihen, että auringonperkele paistoi koko aamun silmääni. Unisaldo ryhtyi pienenemään.

Kävin hankkimassa kolme samanlaista 40-vuotis-dagen efter-lahjapakettia iltaa varten: miesten silmänympärysvoidetta, pieni jägermeister-pullo, purkillinen sikanautaa ja sinappituubi sekä pikkupussillinen irtokarkkeja. Ennen juhlia tankkasin Sampossa hiillostettuja muikkuja. Olivat hyviä, aivan ihania, eikä ollut suolaa ja voita säästelty annosta kootessa. Vanhaa savolaista sanontaa käyttääkseni aterian jälkeen olisi ollut helppo nälkäistä jututtaa...

Ja sitten ne synttärit! Koska tämä on julkinen kirjoitelma, en kerro paikkaa, nimiä enkä muitakaan likaisia yksityiskohtia, mutta sanonpahan vaan, että oli mulla ihania lapsukaisia, joista on tullut upeita aikuisia. Heillä on myös hienoja ystäviä! Tulipahan tuossa tavattua yksi 10 vuotta hukassa ollut ystäväkin, jonka kanssa vaihtelimme numeroita, että pääsemme pitämään tiiviimmin yhteyttä. Olin niin innoissani, että piti oikein juhlien jälkeen huokaista tuomiokirkon puistossa. Se vaan alkoi naurattamaan, kun muistin seikkailumme yhden ystäväni kanssa joskus 90-luvulla, kun kiipesimme kirkon katolle ja meidät bongattiin sieltä. Mie olen ollut aika huima nuorukainen, vai pitäisikö sanoa, että ainakin liikkunut huimien nuorukaisten seurassa...

Unta tuli helvetin vähän. Ajattelin torkkua junassa, mutta kissan viikset, keturalleen meni sekin. Ensinnäkin juna oli täynnä, jouduin ostamaan elämäni ensimmäisen kerran ensimmäisen luokan lipun, kallista ja kaiken hyvän lisäksi sain juuri sen päätypaikan, jota ei saanut kallistettua mihinkään suuntaan. Tietysti juna oli Rekolan ongelmien takia vajaan puolisen tuntia myöhässä, onneksi kerkesin juuri ja juuri ennen Poirotin alkamista kotiin.

Viime yönäkään ei unta sitten minulle saakka hirveästi riittänyt. Tavarat olivat hukassa, ei ollut mitään päälle pantavaa ja junakin oli - jälleen kerran - myöhässä. Arvatkaa, onko kiva olla töissä ensimmäistä päivää loman jälkeen. Jos tämä tulee jatkossa olemaan samanlaista, parempi on pysytellä töissä ja jättää lomat viisaammille. Tai sitten lopettaa työt ja lomailla loppuelämänsä. (Sitä paitsi mitä tämä bloggerin rivinvaihtokin kettuilee?)