Viimeviikkoista matkaa olen työstänyt unissani ja hereilläollessani. Näen unia, joissa liikun edelleen siellä. Ja sama on kuulema matkakumppanillakin. Eilen illalla naureskelimme, että ainakin lomamatka siirsi ajatukset pois arjesta. Nyt voi jo pikkuhiljaa palautua kohti normaalia. Tällä viikolla en vilkaisekaan juna-aikatauluja pohjoisempaan Suomeen, mutta kai se vielä sielläkin on kitumassa käytävä. Aaarrrrrggggghhh! Mutta arvatkaas, olenko nukkunut! Olen! Paljon! Viime yönäkin kahdeksan tuntia!
Sen verran matkastamme, että toinhan minä itsellenikin tuliaisia. Minkäs harakka itselleen voi, mutta kun skottilainen marmori nyt vaan on niin kaunista. Sen on sanottu suojelevan haaksirikolta ja hukkumiselta, sekä rauhoittavan kiireen keskellä. Nyt kun tosin olen elellyt reilun viikon lapsuudenystäväni kanssa, olen huomannut rauhallisuuteni olevan lähes flegmaattisuutta. Aina sitä jotain oppii itsestään.
Kuvan ketju on vanha, riipus tuli Skotlannista. Valitettavasti vähän väri vääristyy kuvassa, Ionan saaren marmori on sellaista oliivinvihreää ja valkoista. Mielenkiintoista, en olisi kuvitellut sellaiseen väriin ihastuvani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti