Maanantaina päätimme käydä tutustumassa Edinburghin linnaan. Rakennelma kieltämättä hallitsee kaupunkikuvaa, se näkyy lähes joka suunnalta. Linnaa ei voi olla huomaamatta, kun se nököttää vanhan sammuneen tulivuoren päällä. Kaunista vanhaa vuosisataista käsityötä! On siinä pojilla ollut tekeminen.
Kävelimme Haymarketista linnalle, matkaan meni puolisen tuntia. Viimeiseksi kipusimme vielä portaat linnan etuaukiolle, jossa olivat jo seuraavalla viikolla alkavaa Military Tattoota varten. Myös Fringe (paikallinen maailman suurin esittävien taiteiden festivaali) oli alkamassa seuraavalla viikolla. Meille ajankohta oli siis erinomainen, emme joutuneet pahimpaan tungokseen, vaikka sakkia riittikin aivan kiusaksi saakka välillä. Muun muassa linnan lippujonossa meni tunti. Ja kuka senkin on keksinyt muka, että Edinburghissa sataisi, aurinko porotti koko päivän niin, että illalla huomasin otsani jälleen kerran palaneen!
Parisen tuntia kiertelimme linnan pihoja, rakennuksia ja muureja muutaman sadan muun turistin kanssa. Vähän ahdisti, mutta toisaalta vaikutti myös! Turhapa minun on sieltä ottamiani kuvia sen enempää esille laittaa, löydätte netistä taatusti komeampia ammattilaisten ottamina. Linnan kaupasta ostimme postikortteja sekä näppärästi mukana kannettavia pikkutuliaisia.Linnahortoilun päätteeksi läksimme hortoilemaan pitkin Royal Milea. Kashmiria, kilttejä, matkamuistoja, pubeja, eläviä patsaita, turisteja... Mutta kun pääsimme istuskelemaan varjon puolelle The Royal McGregoriin, tuska taas helpotti hetkeksi. Siellä nautimme viileitä juomia ja vilkuilimme ihmisvilinää, ennen kuin hortoilimme uuden kaupungin puolelle Princes Streetille. Siellä sijaitsivat kaikki isot tavaratalot, meillä oli ideana etsiä Ajatusmuruselle kävelykengät.
Jenners on paikallinen Stockmann, ja sen kyllä huomasi. Taisimme olla kerta kaikkiaan väärässä paikassa, myyjätkään eivät kiinnittäneet meihin mitään huomiota, sen sijaan vartija kyllä seurasi meitä sillä silmällä. Mark & Spencerillä sen sijaan olisi ollut vaikka mitä kivaa, mutta kun matka oli vasta alussa, en haalinut mukaani edes niitä työpaidoiksi sopivia paitoja, joita olisi ollut tarjolla alle 20 puntaa/ kappale. Nyt harmittaa, olisin vain törsännyt, niin eivät olisi rahat jääneet varastettaviksi Suomessa. Pah.
Koska olin jo kahden kävelypäivän jälkeen kehittänyt massiiviset hiertymät ja rakot jalkoihini, matkustimme Haymarketiin bussilla. Siellä suuntasimme saman tien Ryrie´sin yläkerrassa olevaan Brasserie La Stazioneen. Olimme paikan ensimmäiset asiakkaat, mutta kun nälkä oli jo kamala, jäimme vilkkuvasilmäisen harmaantuneen italialaispatronin suostumuksella odottamaan paikan aukeamista.
Jumalaista ruokaa olikin! Ja edullista, kolmen ruokalajin menu vain 12 puntaa/ hlö! Alkuun parsakeittoa, pääruuaksi meriahventa, paistettu portobello sekä bataattipyreetä. Jälkiruuaksi minä söin mansikkajäätelöä kuuman suklaakastikkeen kera ja Ajatusmurusia creme bruleen. Jos asuisin tuolla päin, kävisin varmaan kokeilemassa muitakin eväitä. Maukasta ja edullista. Ruuan päälle vyöryimme ryytyneinä kotiin, ei paljon tarvinnut unta houkutella sinä(kään) iltana.
***
Äitee ahdistelee jo. Olen menossa tällä viikolla pohjoisempaan Suomeen. Hän tahtoisi tietenkin tietää tarkan aikataulun, jota en tiedä vielä itsekään, koska pääsen ilmeisesti veljeni kyydissä ja hän ei vielä ole soitellut. Aaarrrrrgggghh (toistan itseäni, tiedän)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti