Vispilänkauppaa

Kävin iltapäivällä tapaamassa muutamia yhteistyökumppaneitamme. Tilaisuus oli sopivan lyhyt, tehokas ja itse asiassa vielä äärimmäisen hyödyllinenkin (tätä ei aivan kaikista kissanristiäisistä voi sanoa valitettavasti, mutta usein niihin kannattaakin mennä ruuan ja juoman takia).

Tällä kertaa tarjoilu oli kyllä surkea esitys, vaikka sen piti olla terveellistä ja hyvää etenkin naispuolisten kokousosallistujien makuun. Öljy ei aina ole pahasta, samoin kannattaisi muistaa ihan perussäännöt juustojen tarjoamisesta. Ja jos jokin on selkeästi tavaratoimittajalta tullutta, ei kannata narrata, että se olisi itsetehtyä.

Lahjahevoistakin saa välillä katsoa suuhun. Pitää vain muistaa, että ei itse tee moisia virheitä tarjoiluja suunnitellessaan. Esitepinon kanssa kassiin oli sujahtanut hipsutin, sellainen tukkaharava tai -visipilä, jolla rentoutetaan päänahkaa. Olen kerran kokeillut sellaista, minuun se ei tehonnut (minulta saa vaikka repiä tukan päästä, en tunne mitään, paksu päänahka), mutta ehkäpä vieraani saavat siitä jotain huvia irti. Ei kuitenkaan harmittanut, vaikka eväs olikin epäonnistuneehkoa, aiheet olivat hyvästä ja saimme edistystä työasioihin. Hyvä hyvä!