Minulla on lämmin! Todennäköisesti en voi antaa kaikkea kunniaa talvitakilleni, aamulämpötilallakin saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa, mutta on se takki hyvä! Se ei ole kaunis, mutta käytännöllinen musta. (Jotenkin kyllä toivoin sen muuttuneen kauniimmaksi matkalla kaupasta minun luokseni, mutta eihän nyt kaikkea voi saada. Sitä paitsi onpahan takki naista myöten, enhän minäkään ole kaunis, vaan käytännöllinen ja lämmin, mutta en musta. Haarhaarhaar.)
Jotenkin tekisi mieli kertoa lisääntyvästä kolotuksesta poskinontelossa, murtuneissa ruumiinosissa, olkapäissä ja polvissa, mutta se on kaikki turhaa väninää. Eivät ne kivut siitää minnekään katoa, eikä kukaan jaksa edes toisten kivuista kiinnostua. Jotta antaa olla, se on talvi tulossa, sitten tulee taas kevät, jospa ne paikat taas vertyisivät. Mutta tuo poskiontelon polyypinperkele kyllä taas kiukuttelee ja säteilyttää kipua kasvoihin, tuntuu, että hiuksetkin poskeen osuessaan sattuvat. Auau. (Koko tämän kappaleen voisi - ja kannattaisi - poistaa, mutta antaa nyt olla, minunhan on päiväkirjani edelleen.)
Olen unohtanut jakaa kanssanne yhden ystäväni kommentin, kun hänelle tilitin tuskaani ikäerosta omahoitajan ja itseni välillä. Ystävälläni on vanhempi puoliso, hän totesi, ettei suhde ikää katso, vaan yhteneväisiä intressejä ja kiintymystä. Ja että hän esimerkiksi on aina pitänyt vanhemmista ihmisistä. Keskustelun loppukaneetti oli parhautta: "Jotkut vain tykkäävät muhkummasta." *reps*
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Jos teidän ikäero olisi toisinpäin, niin eikö se tuntuisikin jotenkin paljon vähemmän häiritsevältä? Koska yleisesti on jotenkin hyväksyttävämpää, että mies ottaa nuoren naisen kuin nainen nuoren miehen. Miksi, kysyn vaan? Ei anneta yhteiskunnan paineiden pilata kivaa!
Voi olla, että naisilla on yleensä enemmän harkintakykyä, eivätkä he sekoile tällä tavalla kuten minä. Mutta totta puhuen, miettikääs meidän presidenttiehdokkaita, Saulia ja yhtä niistä Paavoista, aika nuoria vaimoja on liikkeellä.
Lähetä kommentti