Eilisen huippukohtiin kuului vierailu kampaajalla. Se ihana pieni kampaajansittiäiseni (saakohan näin sanoa?) teki taas ihmeitä, sai minulle komeat jatkoraidat aikaiseksi juurikasvuun ja leikkasi pirpsakkaan mallin. Mutta mikä ihme hänessä sitten lienee, kun taas piti vääntää hiukseni täysin luonnottoman näköiseksi, tällä kertaa hän suoristi hiukseni. Kyllähän sekin kävisi, jos pukeutuisin jotenkin hip-pop-graafinen linja-kulmikas-laatikko-mallilla, mutta kun vaatteet nyt eivät aivan ensiluokkaisen laadukkaita ole, eikä kyllä meikkikään, niin vähän naurattaa, kun hiukset ovat kuin jostain film noir-leffasta, lentävä siipi.
Mutta kotona kun vähän pörhensin hiuksiani, niin kyllä taas kelpaa. Naisen parhaisiin ystäviin sen suutarin lisäksi kuuluu myös asiansa osaava kampaaja. Sellainen, joka saa vanhan kummituksenkin näyttämään vanhalta seepralta. Raidat ovat sopivasti paikallaan ja leikkaus on söpö. Seuraavan kerran ei varmaan tarvitse käydä ennen kuin reilusti ensi vuoden puolella. Nyt vierailin vähän ennen aikojani, koska meillä on firman juhlat perjantaina. Niistä lisää joskus toiste.
Seuraavaksi vanha seepra ryhtyy paikkamaan tekemiään mokia. Työ on aika ahdistava asia. (Viime viikolla hengähtäessäni syvään olin NIIIIIIIIN väärässä...)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti