Koska en mennyt firman juhliin perjantaina, sain vapaailllan. Vietin sen sohvalla surffaillen huonojen elokuvien ja muiden ohjelmien sekä sipsipussin kera. Omahoitaja kun kuuli, etten ollutkaan kaupungilla, kysyi saisiko tulla jo perjantaiyönä luokseni. Mitenkäs minä moisesta kysymyksestä voisin kieltäytyä? Kysyin kyllä takaisin, että eivätkö hänen ystävänsä ole harmissaan, kun hän ei jääkään notkumaan heidän kanssaan. He kuulema ymmärtävät (ja kyselevät kaiken aikaa, että koska saavat tavata minut. Minä en tiedä, uskallanko tavata heidät.)
Lauantaiaamuna suuntasimme Hakaniemeen. Ensin halliin, Hakkaraiselta hankimme muutaman chilituoremakkaran sekä naudan marmoripihvit. Lentävästä lehmästä mukaan tarttui palanen manchegoa sekä sinihomejuustoa. Vielä siitä Lehmää vastapäätä olevasta kojusta nappasimme viitisenkymmentä grammaa savustettua hevosta, ihan vain siksi koska omahoitaja ei ollut koskaan eläessään syönyt hevoista, pitihän hänelle elämys tarjota, nyt kun vielä pystyin. Etolasta etsin uutta saippuatelinettä, mutta sainkin talouspaperirullatelineen (musta metallinen pitsipohja, söpö) sekä kaksi hammasmukia. Kyllä, hammasharja muutti kylpyhuoneeseen, vaikka minä sitä aikani vastustelinkin. Vielä Ympyrätalon S-marketista haalimme mukaan valkosipuliperuna- ja salaattiainekset, ennen kuin suuntasimme kotiin.
Päiväunien jälkeen minä imuroin ja omahoitaja teki valkosipuliperunat uuniin. Vuorossa oli sauna ja päivällinen pitkän kaavan mukaan, opetin herran paistamaan mediumpihvit (lämmin liha, kuuma pannu, öljyä ja voita, ensimmäinen puoli minuutti ja toinen puoli paksuuden mukaan minuutti paistoaikaa, suolaus vasta paistamisen jälkeen, sen sijaan pippurin voi taputella pihveille ennen paistamista) Täydellisen päivän kruunasi vielä iltakävely yläkylälle baariin. Rallissa oli tarjolla jopa elävää musiikkia. Harmi, että olimme niin myöhään liikkeellä, ettemme kuulleet kuin muutaman biisin. Mutta sitten viihdyimme keskenämme vielä muutaman juoman ajan, ennen kuin kävelimme kotiin. Hihittelimme hieman paikallisen jalkapallokerhon humaltuneille jäsenille, hyväntahtoisesti tietenkin, mutta sen pillin olisivat voineet jättää kotiin.
Päivä oli niin lähellä täydellistä kun vain voi olla. Minulla eivät kohta sanat riitä kertomaan yhtään mitään. Kukaan ei edes usko minua pian, en itsekään. Tänään omahoitaja lähti isänpäivävierailulle ja minä viis veisaan koko juhlapäivästä. On meissä erojakin, hyviä eroja, hän on parempi ihmisenä kuin minä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti