Ystävän vinkistä hain yhtä pitkää määräaikaisuutta vuokratyöfirman sivuilta. Yllättäen minut kutsuttiin haastatteluun, joka oli kovin mielenkiintoinen ja positiivinen tilaisuus. Konsultti kertoi rehellisesti, että välttämättä hakemani paikka ei enää olisi tarjolla, mutta koska olin papereiden perusteella vaikuttanut lupaavalta, hän tahtoi tavata ja täydentää heidän tietojaan minusta.
Hyvät ja mukavat tunnin treffit meillä oli, mutta en odottanut kuulevani hänestä ennen ensi viikkoa. Niinpä kun puhelin soi, kun bussissa istuin, olin hivenen hämmentynyt. Konsultti kertoi, että hänen kollegallaan olisi paikka, johon tarvittaisiin joku heti maanantaina. Lupasin palata asiaan tänä aamuna sen jälkeen kun olisin tutustunut sähköpostilla saamaani materiaaliin yrityksestä ja paikasta.
Minulla oli epäilykseni ja oikeassa olin, valitettavasti. He hakivat talousorientoitunutta persoonaa enkä minä valitettavasti sellainen ole. Minua pitäisi opettaa ja ohjastaa, ja vaikka tiedän, että oppimiskyvyssäni ei ole mitään vikaa, niin kolmen kuukauden määräaikaisuuden takia ei minun eikä etenkään pikaista apua tarvitsevan yrityksen kannattaisi vaivautua. Koen olevani hely*, kun nykyisessä tilanteessa minun kannattaisi olla normiorja.
Kiitin tarjouksesta, sovimme, että odottelen seuraavaa yhteydenottoa ja käyn itse tutkaisemassa heidän sivunsa säännöllisesti. Harmi, mutta toisaalta pelottavaa olisi mennä noin nopealla aikataululla firmaan, josta ei tiedä mitään tekemään työtä, josta ei tiedä mitään. Voi olla, että siihen vielä joudun taipumaan, mutta kunhan nyt edes vähän aikaa saan sopeutua ajatukseen. Sitä paitsi, joulukuussa on jo menoja, joista en noin vain jousta, hammashygienistin vastaanottoaika sekä ex tempore päiväretki Tallinnaan. Mukahalpa oli se, mutta kun lisäsin tilaukseen sekä aamupalan että paluumatkalle buffetin, ei se enää niin halpa ollutkaan. Sitä paitsi paluumatkalla joudun hankkimaan humalan, koska en aio kestää Dj Veskua selvistäpäiten. Voi olla, että joudun karaokebaariin. Puuh, ahistus...
*Hely-termi tulee tietenkin Asterixista. Lukekaa Caesarin laakeriseppele, niin tiedätte, miten Asterixia ja Obelixia tituleerattiin helyiksi, kun he olivat päätyneet hovihankkijaorjakauppiaan kauppatavaraksi. Muutenkin kannattaa lukea sarjakuvia, etenkin nykyään on niin paljon tarjolla myös aikuisten sarjakuvia.
***
Nyt jos joku tahtoo mahdollisimman autenttisen kokemuksen lumimyräkästä tuntureilla, suosittelen siirtymistä ulkotiloihin. Sitten jos vielä löydätte sellaisen avoimen paikan, jossa ette juuri näe taloja tai muita kiintopisteitä, niin teillä on käsissänne tilanne, josta ystäväni kanssa löysin itseni viime keväänä. Pelottava kokemus oli se. Silti aion lähteä ulos, koska tahdon palkita itseni viinillä, mikä myös kutsuna soveliaille tahoille ilmoitettakoon. Nyt sitä taas saa. Ja seuraa kanssa. (Joojoo, oma lehmä mullon ojassa.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Kiitos kertomuksesta. Saanko udella sen verran, että millaista kk-palkkaa olisivat tarjonneet tästä 3 kk:n pestistä suhteessa entiseen palkkaasi? Itse olen samassa tilanteessa, ansiosidonnainen alkaa juosta vasta maaliskuussa. Täällä maaseudulle palkat ovat niin huonot, että kaikkia työpaikkoja ei voi edes hakea (siis määräaikaisia), koska niistä maksettava korvaus olisi huonompi kuin tuo ansiosidonnainen ja laskisi vielä määräaikaisuuden päätyttyä as:n määrää....
Terveisin uskollinen seuraajasi Kissanainen ;-)
Bruttopalkasta olisi vähentynyt 1/6. Ei ne kauheasti olisi rokottaneet. Sekin oli jotenkin positiivista, kun minulta haastattelija kysyi, että mikä olisi halvin hinta, millä töihin lähtisin, niin itse olisin myynyt itseseni halvemmalla. Hän vaan totesi, että on minun kokemuksella ja koulutuksella enemmän saatava. Heh.
Unohit laittaa osotteen, muuten olisin jo tulossa. ;D
Oi,valonpilkahdus kaamoksessa!
(Mutta toi DJ, huhhuh :-D)
Ihanaa iltaa, olkoon se myrskyisä ja kylmä vain ulkoisesti!
t. sanna
Noh, noh, Timo. Ei nyt heti kotikylään kutsuta. ;-D
Sanna, eipä tuolla myrskun mylväyksellä väliä ole sisätiloissa. Ja jos kylille joudun, se on ihan oma vika ja olen ansainnut kaiken, jopa vähän enemmän. (Hyvää vai pahaa?)
Lähetä kommentti