Taas eka kerta

Jääkaappiin sujahti juuri hyytymään elämäni ensimmäinen omatekemä juustokakku. Pohjan ohje tuli Nigellalta ja täytevaihtoehtoja plarattuani muutaman päivän, päätin noudattaa melkein kokonaan Vaaleanpunaisen Nonparellin kakun ohjetta. Paitsi että taas muuttelin tietysti molempia ohjeita, ohessa väännelty versio.

Appelsiinijuustokakku

300 g suklaatäytekeksejä (Rainbow)

60 g voita

60 g tummaa leivontasuklaata

Täyte

5 liivatetta

3 dl vispikermaa

200 g appelsiinituorejuustoa (unohdin ostaa maustamattoman tuorejuuston 200 g...)

1,5 dl turkkilaista jogurttia(alkuperäisessä oli appelsiinijogurttia 200 g)

1 dl sokeria

yhden appelsiinin raastettu kuori

1 dl appelsiinimehua (tuli yhdestä appelsiinista)
4 cl appelsiinilikööriä

Koristeluun

tummaa suklaata

Tee pohja. Peitä irtopohjavuoan (halkaisija 25–26 cm) pohja leivinpaperilla ja voitele reunat. Murskaa keksit, suklata voi ja suklaa, kaada keksinmurujen sekaan. Sekoita kunnolla. Painele muru vuoan pohjalle ja reunoille. Laita vuoka jääkaappiin siksi aikaa kun teet täytteen.

Tee täyte. Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan. Pese appelsiini huolellisesti ja raasta kuori pienellä raastinterällä. Purista appelsiinista mehu (1 dl). Vatkaa vispikerma vaahdoksi. Sekoita kermavaahdon joukkoon appelsiinituorejuusto, (maustamaton tuorejuusto unohtui...) jogurtti, sokeri sekä appelsiinin kuoriraaste. Kiehauta appelsiinimehu kattilassa ja lisää kuivaksi puristetut liivatteet. Lisää sekaan appelsiinilikööri, anna jäähtyä hetki. Kaada appelsiini-liivateseos ohuena nauhana täyteseokseen. Kaada täyte pohjan päälle vuokaan ja anna hyytyä yön yli jääkaapissa. Ainakin vuoka tuli täyteen, vaikka unohdinkin puolet tuorejuustosta. Johtuu varmaan siitä, että kermavaahtoa oli enemmän ja vuoka pienempi kuin alkuperäisessä ohjeessa (halkaisija 24 cm).

Leipurikokeilujen lisäksi olen myös aamulla saattanut veljentyttären pääsykokeeseen. Muistan kun itse aikoinani muutin Helsinkiin, aluksi pelkäsin liikkumista, koska en tuntenut kaupunkia laisinkaan. Silloin useasti kaipasin, että minuakin olisi joku neuvonut. Opinhan minä tietysti, mutta inhosin sitä pelko persiessä hortoilua. Hän kun osaa aivan itse pyytää, niin tietysti läksin saattamaan, etenkin kun pääsykoe alkoi jo kahdeksalta aamulla, aikaa ei ollut ylimääräisiin mutkiin.

Iltapäivällä meillä on treffit veljentyttären kummitädin kanssa kaupungilla. Se on tämä työttömän elämä tällaista. Ainakin niin pitkään, kunnes rahat ihan oikeasti loppuvat. Nyt se vaara on olemassa minusta riippumattomista syistä, mutta se taas on niin monimutkainen juttu, etten tahdo edes ajatella sitä.