Vapaa!

Siirryin esimoderniin aikaan kivikaudelta. Sain pikkuveljen lahjoittaman langattoman laitteen toimimaan myös omassa kannettavassani. Olen vapaa! Makoilen sängyllä ja kirjoitan blogia. Olen myös pelaillut naamakirjan pelit läpi rentoutuneesti. Onhan tämä vähän luksusta.

Ainoa varsinainen näkyvä hyöty langattomasta yhteydestä tulee olemaaan se, että todennäköisesti jaksan katsoa enemmän kiinnostavia ohjelmia nettiteeveestä. Niin kuin esimerkiksi tänään tulevan Hercule Poirotin, joka jää väliin, koska kekrijuhla odottaa. Eilen koristelin kakun ja aivan pikkiriikkisen atomin verran maistelin sisusta. Tsiissus, miten hyvää! Kuvallisen todisteen laitan, jos vain muistan ottaa kuvan siinä vaiheessa iltaa, kun on jälkiruuan vuoro. Ugrilammas on jo kuulema eilisestä alkaen maannut marinadissa. Saa nähdä, jaksammeko edes pelata vai iskeekö ruokakooma.

Takaraivossa jumputtaa ajatus ammatinvalinnanohjaajalle menosta, Ehkäpä ensi viikolla otan härkää sarvista ja ryhdyn toimenpiteisiin hankkiakseni kolmannen ammatin. Johan minä olen kaksi opintolainaa maksanut, siinä kai se menee kolmaskin. Ja ajallisesti jos mietitään, niin alkaisi olla aika, ensimmäisessä ammatissa vierähti 10 vuotta, toisessa peräti 13, eläkeikään on vielä 15, siinä just kerkeäsi opiskella ja melkein 10 vuotta työskennellä. Mene tiedä pitempäänkin, jos oikein innostuisin.

Offtopic: Iltapäiväjulkaisussa kerrottiin amerikkalaisesta pikkupojasta, joka oli elänyt aivan normaalia elämää kolme vuotta ilman aivoja ennen kuin oli kuollut. Tuli mieleen kaksi ajatusta, itse olen elänyt kohta 50 vee ilman aivoja, tai ainakin ilman järkeä, hyvin menee, mutta menköön. Toinen pohdiskeltava asia on, että onkohan niillä lopuillakaan amerikkalaisilla aivoja.