Vaikka kaikki muu tuntuu olevan enemmän tai vähemmän katollaan elämässäni, tuli kuitenkin yksi hieno uutinen maanantaina. Vuokrani ei nouse ensi vuonna. Ja koska taloyhtiön budjetti on pysynyt aisoissa (emme riko paikkoja eikä katastrofeja ole sattunut), emme joulukuussa maksa kuin vesimaksun. Ei siis vuokraa lain! Ensi joulukin on pelastattu! En ikinä voi muuttaa taloyhtiöstä toiseen, koska eihän tällainen ole totta eikä mahdollista. Toisaalta ei kyllä ole tarjouksiakaan tullut niistä muista aso-yhtiöistä, joihin hakemuksen olen laittanut.
Pieni miinus viime aikoina on ollut huoltomiehen toisen tulemisen odottelu, mutta toisaalta pakkaset helpottivat, olohuoneen nurkassa en oleskele niin paljon, että viileys haittaisi. Ja vessassakin toimii pikkuhuuhtelu, jolla pärjään, kun lasken suihkusta lisävettä päälle, jos oikein paljon täytettä pohjalle ilmestyy. Hänellä tuntuu töitä riittävän ilman minun pikkuongelmiani, nyt pihaamme on ilmestynyt luistinesteradan lisäksi muutama uima-allas.
Kirjastossa odottaisi neljäs Tulen ja Jään Laulu. Menisinköhän tänään vai huomenna? Voisin odotella huomiseen, niin saisin vielä yhden kirjan palautettuakin. Toisaalta jo kirjan nimi lupaa masentavaa sotimista ja rämpimistä, mutta kun kerta olen aloittanut, niin pakkohan se on jatkaa. Viidennen osan julkaisusta ei ole kuulunut mitään, joudun vaihtamaan toiseen kotimaiseen kieleen. Mutta eipä hätää, englantia pitäisi muutenkin ryhtyä treenaamaan, ettei kokonaan pääse unohtumaan kaikki osaamani.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti